Aivan käyttämättömiä tai kerran (nätisti!) pidettyjä :)
maanantai 10. joulukuuta 2012
Huutiksessa Joulun värejä
Huutikseen on näpytelty tänään nämä ihanuudet:
Aivan käyttämättömiä tai kerran (nätisti!) pidettyjä :)
Aivan käyttämättömiä tai kerran (nätisti!) pidettyjä :)
torstai 29. marraskuuta 2012
Tonttuja Sisiliassa
Kolmastoista joulunviettoni Sisiliassa on alkamassa. Ensimmàisenà jouluun liittyvànà aktiviteettinà ajattelin vàsàstà lasten kanssa kàpytontut. Ei niistà ihan hirveità tullut :D Milo tontulla on paikallisvàrinà paprika taskussa ja Matildan tontulla on kukka kàdessà, omani on vàhàn pohjoismaalaistyyppisempi eli harmaa kaulaliina kaulassa.
Viime kerralla liimaa kàytettàessà olin ollut niin kaukaa viisas ettà tàllà kertaa kaapista lòytyi muutakin kuin muumoitunut liimapullo, olin nimittàin siirtànyt liiman aina tukkeutuvasta nokkapullosta tyhjààn kannelliseen purkkapurkkiin ja tiivistànyt sen vielà kannen alta elmukelmulla.
Viime kerralla liimaa kàytettàessà olin ollut niin kaukaa viisas ettà tàllà kertaa kaapista lòytyi muutakin kuin muumoitunut liimapullo, olin nimittàin siirtànyt liiman aina tukkeutuvasta nokkapullosta tyhjààn kannelliseen purkkapurkkiin ja tiivistànyt sen vielà kannen alta elmukelmulla.
 |
| tarvikkeet |
 |
| Neronleimaukseni! |
 |
| Ankaraa keskittymistà |
 |
| Liimaa reippaammalla kàdellà |
 |
| Matildan tontun silmà osui lakkiin sihtauksesta huolimatta :D |
 |
| Hyvàà pikkujoulukautta Sisiliasta! |
perjantai 5. lokakuuta 2012
Taikataulukko
Sisiliassa alkoivat koulut ja kerhot, joukossa meidànkin pikku päikkäriläiset tällä hetkellä 5- vuotias Milo ja 3,5 vuotias Matilda. Viime vuonnakin Matildalla oli muutama lyhyehkö kausi sitä että aamulla se mamman lähtöhetki otti koville mutta tänä vuonna koko kuvaelma sai painajaismaiset mittasuhteet, kirkuna aloitettiin hyvissä ajoissa jo aamulla kotona heti kun muistettiin että tänäänkin mennään kerhoon, tai parhaassa tapauksessa jo edellisenä iltana jos asiasta tuli puhetta. Kun kerhontädit ja muut äidit kuitenkin kertoivat että raivoaminen loppui luokassa muutamasssa minuutissa ja että leikit sujuivat ilman minkäälaista ongelmaa loppupäivän ajan, kyseinen teatteri tuntui ihan turhalta äänijänteiden ja äidin hermojen rassaamiselta.
Kysyin neuvoja opettajilta jotka lohduttelivat että kyllä se sitten jossain vaiheessa loppuu... Etsin netistä mitä tahansa vinkkiä tai temppua, mutta alkoi tuntua että olen kutakuinkin planeetan ainoa ihminen jolla on kyseinen pulma. Idolini italialainen tiukka Tata Lucia, paikallinen Supernanny, neuvoi palstallaan lähettämään lapsen luokkaan jonkun muun kuin äitinsä seurassa. Sekään ei tuntunut kovin kätevästi toteutettavalta kun lapsia oli kuitenkin vietävä kahteen eri luokkaan ja koska se huuto alkoi kun oltiin vielä kotona.... En olisi kehdannut lykätä kahta lasta, joista toinen mahdollisesti mielipuolisesti huutava ja lattialle veteläksi heittäytyvä, kenekään italomamman käsikynkkään kun jokaisella on omakin taapero saatettavana ja pusutettavana.
Löysin sitten Taulukon. Se näytti aika hauskalta ja sitä käyttänyt amerikkalaismamma kehui systeemiä hyvinkin toimivaksi. Kartongin ostoon ja askartelemaan! Kolikkojen tilalle tulivat omassa versiossa kotoa löytyneet Kortit, Milolle tietty Dinosaurukset ja Matildalle ah-ne-iki-ihanat-Hello-Kityt. On kuulemma tärkeää että joka kortti on erilainen ja että viimeisenä (mahdollisesti poistettavana ) korttina on se kaikista mieluisin. Ideana on se että joka päivä aloitetaan puhtaalta pöydältä eli taulukossa on kaikki viisi korttia paikoillaan. Jos pyytämisestä huolimatta jokin ei-toivottu käytös toistuu (kuvitteellinen muttei kaukana todellisuudesta oleva esimerkki: "Älä heitä sitä näkkäriä enää lattialle. Jos vielä heität niin sinulta lähtee yksi kortti pois." ) niin yksi kortti (aloitetaan numerosta 5) otetaan taulukosta pois. Jos kaikki kortit menetetään ennen nukkumaanmenoa, niin lapsi menettää jonkin mukavan asian, meillä uhkakuvana on päivä ilman yhtäkään lastenohjelmaa. (eikä tarvii niitä herneitä ettiä nenua varten ;D meillä EI katota telkkua aamusta iltaan, päivittäisenä keskiarvona ehkä 30 minuuttia ). Menetetyn kortin voi kuitenkin saada takaisin jos tekee jotain myönteistä. ("Jos nyt keräät kaikki legot lattialta laatikkoon niin saat kortin takaisin"). Jos kaikki viisi korttia otetaan pois niin niitä ei sinä päivänä voi tienata takaisin. Vain yhdestä asiasta meillä lähtee kortti ilman ennakkovaroitusta ja se on sisaruksen lyöminen, siitä on meillä toitotettu niin kauan että tietävät kyllä vallan hyvin että sitä ei pidä tehdä.
Jos sensijaan päivä menee pulkkaan ja tilintekohetkellä taulukossa komeilevat kaikki viisi korttia niin... TaDaa! Saa tarran! Tarra liimataan suurieleisesti taulukkoon, tarrarivissä on paikka kymmenelle tarralle ja jonon päässä häämöttää lapsen ihan itse miettimä hieno vapaavalintainen palkinto :) Meillä meni aika materiaaliselle puolelle, Milo toivoo Fisher Pricen Imaginext Velociraptoria ja Matilda ihailemaansa Lalaloopsy-nukkea, mutta yhtä hyvin palkinto voi olla mitä tahansa muuta, vaikka pizzaillallinen ravintolassa tai käynti eläintarhassa, jokainen osaa varmasti soveltaa lapsen iälle ja muutenkin perheelle sopivat palkinnot. Netistä tulostettiin pikkuiset kuvat palkinnoista jotka innostavat vekaroita silminnähden.
Lähdin taulukkotouhuun vähän sillä meiningillä ettei tässä nyt mitään vahinkoakaan voi tapahtua, mutta systeemi on ollut kertakaikkinen menestys. Lapset ovat aivan intoina tähän "peliin" ja vaikka juttu voi etukäteen tuntua monimutkaiselta, pienetkin ymmärtävät hetkessä miten homma toimii ja ainakin meillä käytös on muuttunut aivan dramaattisesti parempaan suuntaan. Viime aikoina itse stressasin kovasti siitä etten saanut lapsia käyttäytymään niin kuin olisin halunnut, ja aina piti käskeä ja pomottaa ja kerta kerralta korottaa ääntä, se oli turhan rasittavaa ihan kaikille osapuolille. Tuntuu ihan poppakonstilta, mutta tämä homma on niksauttanut touhun ihan eri raiteille. Nyt lapset ovat ITSE vastuussa siitä miten käyttäytyvät, ja tajuavat että sillä mitä he tekevät tai jättävät tekemättä on seurauksia joko myönteiseen tai kielteiseen suuntaan. Minun ei tarvitse enää räyhätä, ainoastaan ohjata lasta oikeaan käytöseen. Ennen yleisin lause taisi olla "NYT! HETI! Kuulitko mitä sanoin?"
Nyt taidan sanoa useimmiten "Voit itse valita mitä teet." Muistan kehua vuolaasti hyvin tehtyjä juttuja ja lapset ovat kovin mielissään kun äiti on niin tyytyväinen heihin. Milolla on toistaiseksi tullut tarra ihan joka päivältä ja Matildallakin on jäänyt vain yksi saamatta. Matilda on saanut päivittäin kehuja muuallakin, kerhossa kehutaan miten reipas ja ihana ja kiltti hänestä on yllättäen tullut ja babysitterikin ihmetteli kun lapset leikkivät niin hienosti aivan ilman riitoja koko illan. Ja Matilda itse oikein säteilee kun kerron kaikille miten iso ja fiksu ja ihana hänestä on oikein tullut eikä kerhossakaan itketä enää ollenkaan! Jos tämä taulukon teho jossain vaiheessa laantuukin niin ainakin perusperiaate myönteisen palautteen "kierteestä" on nyt aika hyvin hallussa ja voi auttaa meitä vastaisuudessakin. Idea on vapaasti varastettavissa :)
Kysyin neuvoja opettajilta jotka lohduttelivat että kyllä se sitten jossain vaiheessa loppuu... Etsin netistä mitä tahansa vinkkiä tai temppua, mutta alkoi tuntua että olen kutakuinkin planeetan ainoa ihminen jolla on kyseinen pulma. Idolini italialainen tiukka Tata Lucia, paikallinen Supernanny, neuvoi palstallaan lähettämään lapsen luokkaan jonkun muun kuin äitinsä seurassa. Sekään ei tuntunut kovin kätevästi toteutettavalta kun lapsia oli kuitenkin vietävä kahteen eri luokkaan ja koska se huuto alkoi kun oltiin vielä kotona.... En olisi kehdannut lykätä kahta lasta, joista toinen mahdollisesti mielipuolisesti huutava ja lattialle veteläksi heittäytyvä, kenekään italomamman käsikynkkään kun jokaisella on omakin taapero saatettavana ja pusutettavana.
Löysin sitten Taulukon. Se näytti aika hauskalta ja sitä käyttänyt amerikkalaismamma kehui systeemiä hyvinkin toimivaksi. Kartongin ostoon ja askartelemaan! Kolikkojen tilalle tulivat omassa versiossa kotoa löytyneet Kortit, Milolle tietty Dinosaurukset ja Matildalle ah-ne-iki-ihanat-Hello-Kityt. On kuulemma tärkeää että joka kortti on erilainen ja että viimeisenä (mahdollisesti poistettavana ) korttina on se kaikista mieluisin. Ideana on se että joka päivä aloitetaan puhtaalta pöydältä eli taulukossa on kaikki viisi korttia paikoillaan. Jos pyytämisestä huolimatta jokin ei-toivottu käytös toistuu (kuvitteellinen muttei kaukana todellisuudesta oleva esimerkki: "Älä heitä sitä näkkäriä enää lattialle. Jos vielä heität niin sinulta lähtee yksi kortti pois." ) niin yksi kortti (aloitetaan numerosta 5) otetaan taulukosta pois. Jos kaikki kortit menetetään ennen nukkumaanmenoa, niin lapsi menettää jonkin mukavan asian, meillä uhkakuvana on päivä ilman yhtäkään lastenohjelmaa. (eikä tarvii niitä herneitä ettiä nenua varten ;D meillä EI katota telkkua aamusta iltaan, päivittäisenä keskiarvona ehkä 30 minuuttia ). Menetetyn kortin voi kuitenkin saada takaisin jos tekee jotain myönteistä. ("Jos nyt keräät kaikki legot lattialta laatikkoon niin saat kortin takaisin"). Jos kaikki viisi korttia otetaan pois niin niitä ei sinä päivänä voi tienata takaisin. Vain yhdestä asiasta meillä lähtee kortti ilman ennakkovaroitusta ja se on sisaruksen lyöminen, siitä on meillä toitotettu niin kauan että tietävät kyllä vallan hyvin että sitä ei pidä tehdä.
Nyt taidan sanoa useimmiten "Voit itse valita mitä teet." Muistan kehua vuolaasti hyvin tehtyjä juttuja ja lapset ovat kovin mielissään kun äiti on niin tyytyväinen heihin. Milolla on toistaiseksi tullut tarra ihan joka päivältä ja Matildallakin on jäänyt vain yksi saamatta. Matilda on saanut päivittäin kehuja muuallakin, kerhossa kehutaan miten reipas ja ihana ja kiltti hänestä on yllättäen tullut ja babysitterikin ihmetteli kun lapset leikkivät niin hienosti aivan ilman riitoja koko illan. Ja Matilda itse oikein säteilee kun kerron kaikille miten iso ja fiksu ja ihana hänestä on oikein tullut eikä kerhossakaan itketä enää ollenkaan! Jos tämä taulukon teho jossain vaiheessa laantuukin niin ainakin perusperiaate myönteisen palautteen "kierteestä" on nyt aika hyvin hallussa ja voi auttaa meitä vastaisuudessakin. Idea on vapaasti varastettavissa :)
torstai 5. huhtikuuta 2012
Karppaus on POP
Kokemuksen syvällä rintaäänellä (jo 5 viikkoa takana ;) voin julistaa että karppaus on Pop ja Best ja ehdottomasti Mun Juttu. Vähän reilu kuukausi sitten sain herätyksen, naamakirjassa heitettiin huulta nälkäkiukusta ja muusta asiaan liittyvästä ja minä marisin asiasta koska omalla kohdalla siitä oli alkanut muodostua aikamoinen ongelma. Onneksi valveutuneet ystäväni ja sukulaiseni vinkkasivat että a) minulla saattaa olla jo metabolinen oireyhtymä eli jonkinlainen 2-tyypin diabeteksen alkuaste b) luultavimmin karppaustyyppisellä ruokavaliolla saan ongelman pois päiväjärjestyksestä.
Itse olin luullut olevani ihan yksinkertaisesti luonnevikainen.
Olen jo useamman vuoden tuskaillut jatkuvan epämääräisen huonon olon kanssa ja miettinyt monesti että mikä ihme minua oikein vaivaa, miksi olen heti aamusta niin väsynyt, mikä ihme on pielessä, mikä hivenaine tai vitamiini nyt puuttuu? Laitoin vetämättömyyden työn, iän ja pienten lasten mukanaan tuoman aiheuttamaksi. Aina väsynyt. Elo oli usein toimesta toiseen "raahautumista", päivästä selviämistä. Jos oli jotain rasittavampaa hommaa tehtävänä,se piti hoitaa ennen lounasaikaa, koska lounaan jälkeen (puhumattakaan illallisesta!) olo oli entistä vetämättömämpi ja vain vaivoin sain pidettyä itseni hereillä. Joka aterian perästä piti käydä kaapilla etsimässä vielä jotain hyvää.
Jos edellisestä ruokailusta kului liian pitkä aika, pulpahti esiin varsinainen hirviö! Sain vain hammasta purren pidettyä itseni hallinnassa etten olisi ruvennut raivoamaan, mieskin jo tunsi merkit, paras viedä vaimo pikaruokapaikkaan ja vähän äkkiä. Muuten sen tavisvaimon tilalla vieressä istuikin riitaahastava ja kaikkeentyytymätön ärtyisä ja jopa itkuinen raivopää.
Tapanani on mietiskellä asioiden biologista puolta, mutta tähän käytösmalliin en löytänyt mitään järjellistä selitystä. Mitä ihmeen hyötyä evoluutiolle on voinut olla siitä että nälkäisenä muuttuu niin surkeaksi että kutakuinkin lamaantuu ja kykenee korkeintaan anastamaan vieressäolevalta luolaihmiseltä suupalan karvaisesta kourasta? Mistään metsästystä tai keräilyä on siinä olotilassa ihan turha edes miettiä.
Eikun karppaamaan siis. Kokeillaan. Ei tämä olotila ainakaan tästä voi huonota, mietin. Ok, pois kaikki hiilihydraatit eli jauhot, leivät, riisit, pastat, perunat ja muutamat hiilaripitoisimmat juurekset ja vihannekset. Ciao ciao kakkumössö-cappuccino-aamiaiset italialaistyyliin. Sokeri on puhdasta hiilaria eli Moi moi keksit, karkit ja limut. Heippa lounaspaninot, pikapastat ja helpot nuudelipussit. Margariinia ei meille enään osteta. Light-tuotteet ovat pannassa, niistä tulee vain nälkä.
Nyt on lautanen vähintään puolillaan vihannesta ja salaattia, mukana lihaa, kanaa tai kalaa tai juustoja. Paljon oliiviöljyä, huoletta voita ja kermaa tai majoneesia. Oliiveja, manteleita, saksanpähkinöitä. Tuoreita marjoja ja kermavaahtoa! Tuhtia kreikkalaista jugurttia, joko maustettuna kastikkeeena tai marjoilla ja stevialla. Aina välillä muutama pala oikein tummaa suklaata, kahviin laitan oikeaa kermaa.
Aivan käsittämätöntä on ollut energian lisääntyminen, olo on kuin duracell-pupulla! Jos pitäisi antaa energia-arviot ennen-jälkeen, luvut olisivat asteikolla yhdestä kymmeneneen
ennen 3
nyt 9.
Vau. Arvatkaa kuinka paljon enemmän saa aikaan kun ei joka aterian jälkeen tarvitse lyyhistyä sängylle tai sohvalle tointumaan?
Hämmästytttävää on ollut myös se ettei kärsi nälkää. Nälän tunne kyllä tulee ihan niinä tuttuina ruoka-aikoina, mutta se on aivan hallittavissa oleva enkä muutu karjuvaksi ameebaksi vaikka lipsahtaisi tunnin tai pari ylikin. Käsittämätöntä. Minustahan on tulossa ihan siedettävä immeinen :)
Bonuksena tähän yleiseen mahtavaan oloon on vielä se että olen pudottanut ikäänkuin vahingossa viitisen kiloa. Painan nyt vähemmän kuin yli viisi vuotta sitten, silloin kun eskoisemme odotus alkoi. Vaikkei kiloja olisi pudonnut yhtään jatkaisin joka tapauksesssa, sen verran paremmalta tuntuu tätä nykyä elämisen laatu, mutta onhan se hauskaa kun ei voi enää pitää tietyjä vaatteita kun ne ovat itsestään venyneet kaapissa. Vielä enemmän kuin kiloja tuntuu karisseen senttejä. Karppausekpertit kertovat että lihasmassa kasvaa, rasva häviää. Tuntuu ihan uskottavalta ainakin mitä omaan kroppaan tulee.
En tunne olevani dieetillä, syön herkkuruokia enkä riudu tuskissani. Nälkää ei tällä ruokavaliolla kärsitä. Karppauksessa on olemassa vielä jaottelut tiukkuuden mukaan, ala-ja yläkarpit, ja ne lepsuimmat hyväkarpit. Minä kuulun näihin rentoihin. Joka viikko on yksi ihan luvallinen Repsahdus, vaikkapa pizza tai kourallinen karkkia, viimeksi Burgerkingin suklaadonitsi. En laske kaloreita enkä grammoja, syön juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Syön ja juon ruokia jotka sisältävät hiilihydraatteja kuten piimää tai vaikkapa nakkeja, mutta silmäisen aina ensin ravintotaulukkoa. Nollalinjalle en lähde mutta ruuat jotka sisältävät melkein yksiomaan hiilihydraatteja jäävät minulta hyllyyn.
En ryhtynytkään hommaan karistaakseni kymmeniä kiloja vaan kokeillakseni josko olo paranisi. Parani. Minulle tämä ei ole dieetti tai laihdutuskuuri vaan ruokakulttuurin muutos. Kummallisinta tässä on se että muutaman viikon kuluttua minun pitää ruveta syömään enemmän jollen halua laihtua liikaa! Joka aterialta nousen tyyytyväisenä ja vatsa sopivasti täynnä. Kaikkeen sitä joutuu. Joudun varmaan uhrautumaan ja syömään silloin tällöin jonkun pullan :D
Niin, siis aloittelijan ja maallikon käsityksen mukaan karppauksen idea on kutakuinkin se että kun tyhjät ja hyödyttömät hiilihydraatit jätetään pois, lakkaa verensokerin ja insuliinierityksen jatkuva ylös-alas-siksakki. Normaaliruokavaliossa nopeiden hiilihydraattien energia varastoituu kehoon rasvaksi ja kun verensokeri tipahtaa alas iskee hirmu nälkä ja himo, on saatava lisää hiilihydraatteja jotka pamauttavat taas arvot taivaisiin. Noidankehä on valmis. Karppiruokavaliossa energia saadaan rasvasta ja proteiineista ja veren sokeriarvot pysyvät tasaisina eikä kirkuva nälkä ole koko ajan vaanimassa. Jos kulutus ylittää ravinnonsaannin, energia lähtee nimenomaan kehossa olevasta rasvasta eikä hilaamalla verensokeria.
Niin ja se luolanainen; ei sillä tullut sitä nälästä lamaantumista koska luolansa ruokakaapissa ei ollut valkoista sokeria eikä edes pastapakettia.
Mies nauroi pari viikkoa tälle dieetilleni. No naurattaahan se jos nainen uittaa salaattinsa oliiviöljyssä, pistelee jopa kermavaahtoa ja pekonia ja väittää laihtuvansa. Sitten mies näki että vaimon housut putoo päältä ja alkoi itse samalle ruokavaliolle. On nyt Roomassa työkomennuksella, mutta webcamilla näkyy hoikistunut ja iloinen oloonsa tyytyväinen heppu. Vyöhön on kuulemma pitänyt tehdä uusia reikiä. Ja sehän naurattaa meitä kaikkia.
Ps. Jos kiinnostuit ihan tosissaan niin käy alan sivuilla , sieltä lòytyy ihmisiä jotka tietävät oikeasti mistä puhuvat. Itsellä on karppiopiskelut vielä pahasti kesken :)
Itse olin luullut olevani ihan yksinkertaisesti luonnevikainen.
Olen jo useamman vuoden tuskaillut jatkuvan epämääräisen huonon olon kanssa ja miettinyt monesti että mikä ihme minua oikein vaivaa, miksi olen heti aamusta niin väsynyt, mikä ihme on pielessä, mikä hivenaine tai vitamiini nyt puuttuu? Laitoin vetämättömyyden työn, iän ja pienten lasten mukanaan tuoman aiheuttamaksi. Aina väsynyt. Elo oli usein toimesta toiseen "raahautumista", päivästä selviämistä. Jos oli jotain rasittavampaa hommaa tehtävänä,se piti hoitaa ennen lounasaikaa, koska lounaan jälkeen (puhumattakaan illallisesta!) olo oli entistä vetämättömämpi ja vain vaivoin sain pidettyä itseni hereillä. Joka aterian perästä piti käydä kaapilla etsimässä vielä jotain hyvää.
Jos edellisestä ruokailusta kului liian pitkä aika, pulpahti esiin varsinainen hirviö! Sain vain hammasta purren pidettyä itseni hallinnassa etten olisi ruvennut raivoamaan, mieskin jo tunsi merkit, paras viedä vaimo pikaruokapaikkaan ja vähän äkkiä. Muuten sen tavisvaimon tilalla vieressä istuikin riitaahastava ja kaikkeentyytymätön ärtyisä ja jopa itkuinen raivopää.
Tapanani on mietiskellä asioiden biologista puolta, mutta tähän käytösmalliin en löytänyt mitään järjellistä selitystä. Mitä ihmeen hyötyä evoluutiolle on voinut olla siitä että nälkäisenä muuttuu niin surkeaksi että kutakuinkin lamaantuu ja kykenee korkeintaan anastamaan vieressäolevalta luolaihmiseltä suupalan karvaisesta kourasta? Mistään metsästystä tai keräilyä on siinä olotilassa ihan turha edes miettiä.
Eikun karppaamaan siis. Kokeillaan. Ei tämä olotila ainakaan tästä voi huonota, mietin. Ok, pois kaikki hiilihydraatit eli jauhot, leivät, riisit, pastat, perunat ja muutamat hiilaripitoisimmat juurekset ja vihannekset. Ciao ciao kakkumössö-cappuccino-aamiaiset italialaistyyliin. Sokeri on puhdasta hiilaria eli Moi moi keksit, karkit ja limut. Heippa lounaspaninot, pikapastat ja helpot nuudelipussit. Margariinia ei meille enään osteta. Light-tuotteet ovat pannassa, niistä tulee vain nälkä.
Nyt on lautanen vähintään puolillaan vihannesta ja salaattia, mukana lihaa, kanaa tai kalaa tai juustoja. Paljon oliiviöljyä, huoletta voita ja kermaa tai majoneesia. Oliiveja, manteleita, saksanpähkinöitä. Tuoreita marjoja ja kermavaahtoa! Tuhtia kreikkalaista jugurttia, joko maustettuna kastikkeeena tai marjoilla ja stevialla. Aina välillä muutama pala oikein tummaa suklaata, kahviin laitan oikeaa kermaa.
 |
| Illallisena tänään;Spinaci Filanti, ihana resepti ja mitä sopivin karppaajalle. Resepti seuraa. |
Aivan käsittämätöntä on ollut energian lisääntyminen, olo on kuin duracell-pupulla! Jos pitäisi antaa energia-arviot ennen-jälkeen, luvut olisivat asteikolla yhdestä kymmeneneen
ennen 3
nyt 9.
Vau. Arvatkaa kuinka paljon enemmän saa aikaan kun ei joka aterian jälkeen tarvitse lyyhistyä sängylle tai sohvalle tointumaan?
Hämmästytttävää on ollut myös se ettei kärsi nälkää. Nälän tunne kyllä tulee ihan niinä tuttuina ruoka-aikoina, mutta se on aivan hallittavissa oleva enkä muutu karjuvaksi ameebaksi vaikka lipsahtaisi tunnin tai pari ylikin. Käsittämätöntä. Minustahan on tulossa ihan siedettävä immeinen :)
 |
| Illallisella tänään; Legendaariset Nistin lärpäkkeet, vievät kielen mennessään, karppaat tai et! |
Bonuksena tähän yleiseen mahtavaan oloon on vielä se että olen pudottanut ikäänkuin vahingossa viitisen kiloa. Painan nyt vähemmän kuin yli viisi vuotta sitten, silloin kun eskoisemme odotus alkoi. Vaikkei kiloja olisi pudonnut yhtään jatkaisin joka tapauksesssa, sen verran paremmalta tuntuu tätä nykyä elämisen laatu, mutta onhan se hauskaa kun ei voi enää pitää tietyjä vaatteita kun ne ovat itsestään venyneet kaapissa. Vielä enemmän kuin kiloja tuntuu karisseen senttejä. Karppausekpertit kertovat että lihasmassa kasvaa, rasva häviää. Tuntuu ihan uskottavalta ainakin mitä omaan kroppaan tulee.
En tunne olevani dieetillä, syön herkkuruokia enkä riudu tuskissani. Nälkää ei tällä ruokavaliolla kärsitä. Karppauksessa on olemassa vielä jaottelut tiukkuuden mukaan, ala-ja yläkarpit, ja ne lepsuimmat hyväkarpit. Minä kuulun näihin rentoihin. Joka viikko on yksi ihan luvallinen Repsahdus, vaikkapa pizza tai kourallinen karkkia, viimeksi Burgerkingin suklaadonitsi. En laske kaloreita enkä grammoja, syön juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu. Syön ja juon ruokia jotka sisältävät hiilihydraatteja kuten piimää tai vaikkapa nakkeja, mutta silmäisen aina ensin ravintotaulukkoa. Nollalinjalle en lähde mutta ruuat jotka sisältävät melkein yksiomaan hiilihydraatteja jäävät minulta hyllyyn.
En ryhtynytkään hommaan karistaakseni kymmeniä kiloja vaan kokeillakseni josko olo paranisi. Parani. Minulle tämä ei ole dieetti tai laihdutuskuuri vaan ruokakulttuurin muutos. Kummallisinta tässä on se että muutaman viikon kuluttua minun pitää ruveta syömään enemmän jollen halua laihtua liikaa! Joka aterialta nousen tyyytyväisenä ja vatsa sopivasti täynnä. Kaikkeen sitä joutuu. Joudun varmaan uhrautumaan ja syömään silloin tällöin jonkun pullan :D
Niin, siis aloittelijan ja maallikon käsityksen mukaan karppauksen idea on kutakuinkin se että kun tyhjät ja hyödyttömät hiilihydraatit jätetään pois, lakkaa verensokerin ja insuliinierityksen jatkuva ylös-alas-siksakki. Normaaliruokavaliossa nopeiden hiilihydraattien energia varastoituu kehoon rasvaksi ja kun verensokeri tipahtaa alas iskee hirmu nälkä ja himo, on saatava lisää hiilihydraatteja jotka pamauttavat taas arvot taivaisiin. Noidankehä on valmis. Karppiruokavaliossa energia saadaan rasvasta ja proteiineista ja veren sokeriarvot pysyvät tasaisina eikä kirkuva nälkä ole koko ajan vaanimassa. Jos kulutus ylittää ravinnonsaannin, energia lähtee nimenomaan kehossa olevasta rasvasta eikä hilaamalla verensokeria.
Niin ja se luolanainen; ei sillä tullut sitä nälästä lamaantumista koska luolansa ruokakaapissa ei ollut valkoista sokeria eikä edes pastapakettia.
Mies nauroi pari viikkoa tälle dieetilleni. No naurattaahan se jos nainen uittaa salaattinsa oliiviöljyssä, pistelee jopa kermavaahtoa ja pekonia ja väittää laihtuvansa. Sitten mies näki että vaimon housut putoo päältä ja alkoi itse samalle ruokavaliolle. On nyt Roomassa työkomennuksella, mutta webcamilla näkyy hoikistunut ja iloinen oloonsa tyytyväinen heppu. Vyöhön on kuulemma pitänyt tehdä uusia reikiä. Ja sehän naurattaa meitä kaikkia.
Ps. Jos kiinnostuit ihan tosissaan niin käy alan sivuilla , sieltä lòytyy ihmisiä jotka tietävät oikeasti mistä puhuvat. Itsellä on karppiopiskelut vielä pahasti kesken :)
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Ja arvonnan voittivat....
Shivan spostiosoite lòytyikin viestin yhteydestà ;
Heh, hauska palkinto. Yhdellä arvalla mukana, ja yrtit haluisin omakseni :)
-Shiva-
Kiiu kirjoitti nàin ;Oikein koetin miettiä, mutta en keksinyt Suomesta mitään vähänkään vastaavaa tuotetta. Kuulostaa kivalta tuotteelta, suihkauksella makua vaikkapa salaattiin, tai omelettiin tai keittoon.. Kumpikin setti tuntuvat erilailla houkuttavilta, mutta mausteet-setissä on muuten hankalammin tavoitettavia makuja, joten jos onni osuu kohdalle, niin valinta on se.
Kiitos kaikille osallistuneille!
torstai 22. maaliskuuta 2012
Uusia Mayoraleja myynnissà
Ja taas sain naputeltua! HUUTIKSEEN làhtivàt tànààn nàmà ihanuudet, tàssà oli monta joista luovun ihan vastoin tahtoani, mutta minkàs teet kun tyttòsen napa vilkkuu hupparista tai mekon vetskari ei mene enààn kiinni...
Klikkaa ostoksille vaikka TÄSTÄ.
Olethan jo jàttànyt viestin ARVONTAANI? Kolmen pàivàn pààstà suihkeiden voittajat selviàvàt :)
maanantai 19. maaliskuuta 2012
Suomimamma Sisiliassa arpoo Italian makuja
Olen hiljattain löytänyt nämä näppärät tuotteet joilla ajattelin ilahduttaa myös jotakuta blogini lukijoista :) Olisi hauska arpoa vaikkapa Lina-tädin Parmiggiana tai laatikollinen lasagnea, mutta logistiikkapulmien vuoksi on tyydyttävä näihin "häivähdyksiin".
Tarjolla on kaksi settiä,ensimmäinen hienostuneempi YRTIT ja toinen tujumpi MAUSTEET. Kyseessä on siis luonnollisita aromiaineista tiivistettyjä suihkeita joita voi lisäillä makunsa mukaan vaikka salaattien päälle tai ruuanlaitossa (esimerkiksi Tryffelisienisuihke antaa kermakastikkeelle mahtavan aromin!) Kaikki ovat Made in Italy ja ilman keinotekoisia värejä, säilöntäaineita tms. Putelit ovat pienehköjä, 40ml , mutta niistä riittää kyllä suihkittavaa, lupailevat peräti 300 kertaa per pullo.
Noudatetaan tässäkin näitä blogimaailman jo tutuksi tulleita sääntöjä;
viestin jättämällä saat yhden arvan,
lukijana/lukijaksi liittymällä kaksi arpaa
ja arvonnan linkittämällä kolme arpaa.
Jätä siis viesti jossa kerrot haluisitko voiton kohdalle osuessa YRTIT vai MAUSTEET -setin ja kuinka monella arvalla olet mukana arvonnassa.
Arvontaan voit jättää viestisi lauantaihin eli 24.03.2012 keskiyöhön saakka ja arvonnnan suoritan maanantaihin mennessä. Voittomahdollisuudet ovat aika hyvät kun lukijoita ei ole pilvin pimein :D
Tarjolla on kaksi settiä,ensimmäinen hienostuneempi YRTIT ja toinen tujumpi MAUSTEET. Kyseessä on siis luonnollisita aromiaineista tiivistettyjä suihkeita joita voi lisäillä makunsa mukaan vaikka salaattien päälle tai ruuanlaitossa (esimerkiksi Tryffelisienisuihke antaa kermakastikkeelle mahtavan aromin!) Kaikki ovat Made in Italy ja ilman keinotekoisia värejä, säilöntäaineita tms. Putelit ovat pienehköjä, 40ml , mutta niistä riittää kyllä suihkittavaa, lupailevat peräti 300 kertaa per pullo.
 |
| YRTIT: Basilika + Salvia + Oregano |
 |
| MAUSTEET: Tryffeli + Sitruuna + Balsamiviinietikka |
viestin jättämällä saat yhden arvan,
lukijana/lukijaksi liittymällä kaksi arpaa
ja arvonnan linkittämällä kolme arpaa.
Jätä siis viesti jossa kerrot haluisitko voiton kohdalle osuessa YRTIT vai MAUSTEET -setin ja kuinka monella arvalla olet mukana arvonnassa.
Arvontaan voit jättää viestisi lauantaihin eli 24.03.2012 keskiyöhön saakka ja arvonnnan suoritan maanantaihin mennessä. Voittomahdollisuudet ovat aika hyvät kun lukijoita ei ole pilvin pimein :D
keskiviikko 14. maaliskuuta 2012
Pikahuudot Mayoralia!
Tässä tyrkyllä vielä neljän päivän pikahuudot, nämä olen laittanut myyntiin juuri äsken. Kohteet sulkeutuvat 18/03/12 .
Koot ovat suurimmaksi osaksi 86 tai 92cm ja merkkinä meidän ehdoton suosikki Mayoral.
Linkki TÄSSÄ tai kuvalinkki tuolla oikeassa palkissa.
Koot ovat suurimmaksi osaksi 86 tai 92cm ja merkkinä meidän ehdoton suosikki Mayoral.
Linkki TÄSSÄ tai kuvalinkki tuolla oikeassa palkissa.
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Sitrushedelmät ja kelpo vekotin
Sarjassa "miksei kukaan kertonut minulle aikaisemmin" ... Esittelen teille tuoreen löytöni, mehupusertimen joka valuttaa mehun suoraan lasiin. Valmistaja on saksalainen Fackelmann jonka arkisia tuotteita löytynee kaikista isoista marketeista Suomessakin. Simppeli puristin koostuu kahdesta osasta ja pysyy mehua puristettaessa jämäkästi paikoillaan alaosan silikoniviirujen ansiosta. Tämä ruma mutta mitä käyttökelpoisin vempele maksoi alle 3€ .
Puristettavaa riittää, tähän vuodenaikaan vähän joka sisilialainen saa joltain tutulta tai tutuntutulta muutaman välikäden kautta pussikaupalla mehukkaita appelsiineja ilman että raha vaihtaa omistajaa. Samoin toimin itsekin. Kun mandariinipuumme, se ainokainen, kantaa hedelmää, sitä tulee kerralla niin paljon ettei yksi perhe kykene millään kuluttamaan koko satoa. Niinpä kannoin niitä tänäkin talvena anopilleni arviolta 60 kiloa ja hän jakeli pussit edelleen kelle tahansa haluavalle. Tässä kuva omasta puustamme.
Kaikki nämä hedelmät ovat täysin luomuja, puita ei hoideta millään tavalla, ne eivät saa mitään myrkkyjä, ei ravinteita eivätkä edes vettä. Kypsien mandariinien ja appelsiinien säilöntäaineettomuus aiheuttakin sen että hedelmät on nautittava aika nopeasti, muuten ne homehtuvat.
Milo ja Matilda hoitivat mehunpuristelut äidin silmän välttäessä vähän toiseen tyyliin. Gormiittikin on vissiin joutunut hommiin :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)