Tämä aihe on niin laaja ja koskettaa kaikkia elämän alueita
etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin.
Aihe tuli mieleeni kun luin tänään onnettomuusuutista. Menehtyneen miehen nimen yhteydessä ilmoitettiin, kuten aina, ikäänkuin sukunimenä, se että hän oli naimisissa ja häneltä jäi kaksi lasta ja lasten iät. Kuolema on kuin monikertainen jos pienten lasten isä tai äiti menehtyy. Sisiliassa useat lesket kulkevat edelleen mustissa koko loppuelämänsä.
Perhe ja sen vaikutus ulottuu joka paikkaan Italiassa ja eritoten täällä Sisiliassa. Kaikki mitä teet kuuluu perheelle ja kaikki perheenjäsenten tekemiset kuuluvat sinulle, kaikki ovat kaikista vastuussa ja tilivelvollisia. Jos yksi mokaa, häpeää koko perhe, jos yksi menestyy, kunniaa saa koko suku. Jos sinua ei tunneta, et ole kukaan eikä mikään, mutta jos osaat kertoa kuka kuuluu perheeseesi, ketkä ovat sukulaisiasi, sinut hyväksytään heti.
Perheenjäsenten mielipiteet ohjaavat ammatinvalintaa
ja jos sulho tai morsian ei miellytä vanhempia,
suhde on jo tuhoon tuomittu.
Useimmiten lapset eivät muuta yli 10 minuutin matkan päähän lapsuudenkodistaan
ja vanhempiin ollaan puolin ja toisin yhteydessä päivittäin useita kertoja.
Esimerkiksi mieheni aikuiset jo perheelliset siskot palaavat äitinsä luo syömään melkein joka päivä,
ja jos ollaan poissa vaikka matkoilla niin lapsille (!) soitetaan joka päivä useitakin kertoja.
Oma mies ei käy eikä edes soittele alvariinsa, mutta hän onkin suvun rakastama mutta arvostelema
omituinen erakko (jollei olisi ollut omituinen ei olisi ensinnäkään nainut suomalaista naista ;)
Oma valintani - muuttaa ulkomaille rakkauden perässä ja jättäen perheeni Suomeen)
on täkäläisille aivan käsittämätön juttu,
ja olen ymmmärtänyt kaikkien epäilevän että minulla on perheeseeni vihamieliset välit,
vaikka totuus on aivan päinvastainen.
Sisilialaiset muuttavat pois kotoa vanhempien luota vasta kun on pakko tai tilanne sitä ehdottomasti vaatii, kuten naimisiinmennessä, eikä se kanssakäyminen siis silloinkaan useimmissa tapauksissa paljon siitä muutu. Naimattomat lapset pysyvät monesti vanhempiensa kanssa koko ikänsä, eikä se ole minkäänlaisen arvostelun kohde. Tämä tehtävä lankeaa luonnostaan lapselle joka ei perusta omaa perhettä, hänenhän odotetaankin omistautuvansa vanhemmilleen. Yksin asuva henkilö, jolla on vanhemmat elossa, on todellinen harvinaisuus Sisiliassa ja tilanne on perua melkein aina jonkinasteisesta tragediasta. Tyttölapset ovat usein toivotumpia kuin pojat, koska perheyhteys toimii tyttöjen kautta enemmän kuin poikien, tyttöjen odotetaan olevan aina vanhempiensä lähettyvillä.
Minulta tentataan usein sitä että antaisinko todellakin lapsen muuttaa pois kotoa,
kuten ovat kuulleet että Suomessa tehdään, vaikka 20- vuotiaana
ja minulle nauretaan epäuskoisena kun sanon etten olisi sitä vastaan.
Tässä ylenpalttisessa perhe-elämän kiinteydessä on, niikuin hyvin kuvitella saattaa, paljon rasittavia puolia ja toisaalta taas paljon myönteistä. Itse olen muuttunut ajatusmaailmaltani aika paljon sisilialaisempaan suuntaan kuluneen 12 vuoden aikana. Suomalaisen on kuitenkin vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, miksi minun olisi otettava osaa esim mieheni ja hänen siskonsa välisiin kinasteluihin vain siitä syystä että olen Vaimo. Tätä siis on vaadittu siskon, ei mieheni osalta. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen siihen että Mies ei koskaan tee mitään isompia päätöksiä, tai no, useimpia pieniäkään, kysymättä ensin Vaimon mielipidettä.
Miehen rooliin kuuluu ansiotyö ja perheen elatus. Useimmissa perheissä talous hoituu niin että miehen velvollisuudet talousasioissa tyssäävät kotiovelle, eli palkka hankitaan ja sen käytöstä päättääkin sitten Vaimo. Yleisesti palkasta, esim sen suuruudesta tai pienuudesta puhuttessa miehet sanovat; "porto a casa" eli "tuon kotiin" sen ja sen verran. Meidän taloudessamme mies käy töissä, palkka menee tilille, minä hoidan kaikkien laskujen ja muiden menojen maksut, pankkikortti on aina minulla eikä mies osaa mennä tilille verkkotunnuksilla eikä muista pankkikortin tunnuslukuja silloin harvoin kun kortin pyytää minulta. Kuvaavaa paikallisesta taloudenhoitotyylistä on se että pankkikortti on Miehen nimellä, mutta yli kymmenen vuoden aikana kukaan ei ole huomauttanut minulle korttia käytellessäni etten kauheasti vaikuta Fabiolta :D
Useimmiten miehen palkka on se joka perheen elättää, ja jos nainen käy töissä (minä käyn) palkka on vain murto-osa siitä mitä mies tienaa. En ole oikeasti kehdannut kertoa täällä kenellekään että Suomessa mies ja nainen saattavat pitää eri tilejä ja että heillä voi olla eri elintaso jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, ja puolisot saattavat jopa lainata rahaa toinen toisilleen. Tämä saattaisi meidät suomalaiset aivan pöyristyttävään valoon. Perhe on Perhe, rahat ovat Perheen! Perhe pitää yhtä ja on yhdessä aina kun mahdollista. Sisiliassa ei järjestetä koskaan tilaisuuksia jonne lapset eivät olisi tervetulleita, esimerkiksi häät joiden kutsussa lukisi "ei lapsia" otettaisiin henkilökohtaisena loukkauksena eikä paikalle luultavasti saapuisi kuin pappi.
Yksi asia jota ennen pidin negatiivisena mutta jonka suhteen olen melkein täysin kääntänyt kelkkani, on eroamisen vaikeus ja sen moraalinen paheksuttavuus. Kuulin vähän aika sitten blogiystäväni yllättävästä erosta, puoliso oli erittäin nopealla aikataululla löytänyt uuden kumppanin, jättänyt vaimon ja lapset ja muuttanut asumaan uuden kumppanin luo. Asiasta tuli todella paha mieli
ja mietin ettei täällä Sisiliassa olisi mahdollista että noin kävisi.
Jo naimisiinmeno on täällä niin valtavan suuri ponnistus ja iso asia, että sitä ehtii miettiä sata kertaa ennen suuren askeleen ottamista että onko avioelämä nyt tosiaan sitä mitä haluaa, vai ollaanko vielä kihloissa muutama vuosi . Ja sitten kun se iso askel on otettu, takaisin ei noin vaan palata. Ensinnäkin eroaminen on käytännössäkin karmea vuosia kestävä kallis prosessi josta ei selviä ilman asianajajaa. Mies häviää, aina ja melkein kaiken mahdollisen, vaimoa suojellaan viimeiseen asti. Mutta käytännön hankaluutta vielä rankempi asia on moraalinen pahennus jota mies joka jättää perheensä aiheuttaa. Voin vain kuvitella millainen koneisto lähtisi käyntiin jos Mies saattaisi tietoon edes jotain asiaan viittaavaa, hänen OMA perheensä tekisi aivan kaikkensa jotta saisi häneen taottua järkeä; perheensä jättänyt mies on kaikkien halveksunnan ansaitseva surkimus! Keneltäkään, ei edes siltä omalta äidiltä,
riittäisi minkäänlasta myötätuntoa lapsensa ja vihityn vaimonsa jättävälle miehelle.
Asiaa on vähän vaikea selittää, mutta sisilialainen mies omassa yhteiskunnassaan on aikamoisen luotetttava, perheen pettäminen ja jättäminen ovat niin halveksuttavia tekoja ettei itseään kunnioittava mies sellaiseen edes ryhtyisi, ympäristön reaktioista huolimattakin. Perhettä pitää vaalia ja siitä pitää pitää huolta,
perheessä riittää rakkautta mutta perhettä pitää myös tahtoa.
Lapsia ja vaimoa pitää suojella.
Perhettä ei saa rikkoa.
Sisiliassa perhe on Pyhä.
La famiglia.
Tunnustukseen saajan on kerrottava itsestään kahdeksan totuutta, koitan keksiä tähän jotain mitä ette vielä minusta tiedä. 
