50 huomiota elämästä Sisiliassa

Hyvittelen teità pitkàn poissaoloni jàlkeen viidenkymmenen tàrkeàn asian listalla, asioita joita on hyvà painaa muistiin jos on tulossa Sisilian saarelle, varsinkin jos tiedossa on vierailu alkuasukkaiden pariin eikä vain käyskentelyä romanttisen Taorminan maisemissa. Muille ihan yleissivistyksen merkeissà. Tunnustan yleistäneeni rajusti ja tiedàn että poikkeukset ovat tietenkin mahdollisia, ehkä on olemassa sisilialainen koulu jonka kaapista on lukukauden alussa löytynyt yksi lyijykynä, tai  voit tuntea Signora Maria Quattrocchin joka on huhun mukaan pessyt itse hiuksensa vuonna 1995. Mutta jos yritätte väittää että jouduitte soittamaan taksin vaikka maakunnassa oli samalla hetkellä sukulaisia, tai jos kerrotte että söitte  paikallisten kanssa rannalla jäätelöä ja sitten hyppäsitte kaikki uimaan, niin olette kyllä vierailleet jollain muulla saarella, ette Sisiliassa!

Ecco la mia lista;

1-Sisilialaiset eivät lue kirjoja, paitsi ne kolme pakollista koulussa.

2-Edellisestä johtuen sisililaisilla ei ole kirjahyllyjä, tai jos onkin , niissä ei ole kirjoja, korkeintaan puhelinluettelo ja muilla hyllyillä koriste-esineitä.

3-Lehtiä ilmestyy joka viikko kymmenittäin, ne ovat halpoja, niitä luetaan.

4-Keskivertosisilialainen ei puhu muita kieliä kuin sisiliaa. Tai italiaa. Sivistyneimmät molempia.

5-Kodeissa ei pidetä viherkasveja,  luontohan on pelottavaa tai vähintäänkin epäilyttävää. Kuka nyt kasveja tai multaa vapaaehtoisesti sisään kantaa?

6-Keskivertosisilialaisrouva pesee keittön kaksi kertaa päivässä ja muun kodin kerran päivässä. Sisältää lakaisemisen, lattianpesun ja pölyjenpyyhkimisen.

7-Seurauksena edellisestä, pesuaineita kuluu viikossa pullokaupalla. Onneksi ne ovat halpoja, useimmat euron verran puteli.  Hajuttomista ei ole mihinkään, otetaan se voimakaimmain ja pisimpään tuoksuva ja päälle ruiskutetaan puoli spraypulloa hajustetta.

8-Jos käyttäytyy kohtien 6 ja 7 mukaan, saa arvonimen ”Pulitissima” (=erittäin puhdas). Jos ei niin on tietenkin ”Sporca” (=likainen). Mamma mia. Itse kuulun jälkimmäisiin.

9- Keskivertosisislialaisrouva käy kampaajalla kerran viikossa eikä pese itse koskaan hiuksiaan. 

10- Jos hiukset kastuvat, ne on kuivattava VÄLITTÖMÄSTI FÖÖNILLÄ koska muuten tulee kuolemantauti.  Jos tauti ei iske heti, niin se tulee sitten vanhuudessa. Että muistakaa sitten kahdeksankympin kieppeillä (kun et silloin 5-vuotiaana kerran heinäkuussa halunnut kuivata hiuksia) että se niskasärky on ihan omaa syytä! Jos haluaa ajaa autonikkuna auki kun on 50 asteen helle ja hiuksetkin kuivuisi siinä ilmavirrassa, se ei missään nimessä käy. Tuuli ei käy. Vain fööni. Muista. Tulee. Tauti. 

11-Jos syö niin sen jälkeen ei voi olla veden kanssa misään tekemisisää kolmeen tuntiin. Ei suihkua, ammetta, uima-allasta, ei merivettä. Muuten voi kuolla koska ruuansulatus pysähtyy. Minua pidetään mielipuolisena  ja potentiaalisena lapsentappajana kun annan lasten mennä kylpyyn illallisen jälkeen. Itsemurhakandidaattina kun voin hypàtà uima-altaaseen lounaan jàlkeen. Ainoana lieventävänä asianhaarana väitän aina että suomalaisten vatsat ovat ihan erilaiset, siksi minulle ja lapsilleni ei tapahdu mitään vaikka vatsa kastuisikin.

12-Lapset eivät saa juosta ulkona. He voivat nimittäin hikoilla.Kts seuraavaa.

13-Lapset eivät saa missään tilanteessa hikoilla, tulee joku kamala tauti. (En tiedä mikä)

14-Lapset eivàt saa koskea maahan/elàimiin/multaan, tulee joku edellistäkin kamalampi tauti.

15-Lapset eivät saa koskea mihinkään muuhun koska vaattet voivat likaantua.

16-Kynttilöitä ei poltella kotona koska kynttilöitä sytytetään  hautausmailla =koti näyttäisi hautausmaalta

17-Älä anna  eläville krysanteemeja, äläkä vaan osta niitä kotiin tai istuta puutarhaan. Krysanteemeja viedään siine missä on kynttilöitäkin. Arvaa mitä meinaa jos viet lahjaksi krysanteemeja.

18-Kukkia ei saa laittaa sängylle edes hetkeksi.  Kuolleille laitetaan ruumiinvalvojaisissa kukkia petiin.  Elävälle tuovat huonoa onnea.

19-Ei hattua sängylle, syy sama kuin edellisessä. Tietenkin tuo huonoa onnea, kuinkas muuten.

20-Kätellessä käsivarret eivät saa mennä ristiin. Tuo huonoa onnea.

21- Ruokailuvälineet eivät saa mennä pöydällä ristiin. Tämäkin THO.

22-Leipää ei saa laittaa pöydälle ylösalaisin. THO.

23-Kalentereista ei saa poistaa sivuja etukäteen. Esim töissä en voi irrottaa seinäkalenterista perjantaina tammikuun sivua jos kuukausi loppuu sunnuntaina. Vasta maanantaina saa repäistä. THO. (En muuten ole tòissà hautaustoimistossa  vaan lakitoimistossa. Asianajajan yliopistotutkinto ei tutkitusti estä taikauskoisuutta.)

24-Viinin pöydälle läikkyminen THO paitsi jos sitä heti laittaa korvien taakse. Silloin Tuokin Hyvää Onnea.

25-Kakka tuo hyvää onnea. Mutta nyt jos jatkan tätä huonoa/hyvää onnea tuottavien asioiden listaa niin viiteenkymmeneen ei sitten muuta mahdukaan. Joten jätetään tämä aihealue kiteyttäen; ihan mikä tahansa tapahtuma tuo joko hyvää  tai huonoa onnea. Huonoa onnea voi yrittää karistaa tekemällä erilaisia taikoja kuten koskettamalla rautaa, kourimalla haaroväliä tai vaikka perättäisillä ristinmerkeillä. Sisilialaiset ovat uskomattoman taikauskoisia koulutukseen tai minkä tahansa muun järjellisen ohi ja yli. 

26-Ruoka. Sisilialainen ruoka on hyvää. Sitä syödään usein ja paljon ja aina mahdollisimman isolla joukolla. Yksin syöminen on säälittävää ja kaikin tavoin vältettävää. Ruoasta kuuluu puhua, ennen aterioita, niiden aikana ja välillä.

27- Hyväkin ruoka on halpaa. Vaatimattominkin lammaspaimen syö skandinäkökulmasta katsoen kuin kuningas. Ruoka on melkein aina lähiruokaa, eineksiä on saatavilla erittäin vähän.

28-Sisilialaisilla on tapana koputtaa ovelle jaloillaan kun he menevät vieraisille. Miksikö? Koska heillä on kädet täynnä herkkuja isännille. Tämä on kunnia-asia.

29-Sisilialaiset, vieraita majoittaessaan, nukkuvat itse vaikka lattialla ja antavat oman vuoteensa vieraiden käyttöön. Omat ohjelmat muutetaan sen mukaan minkä ajatellaan olevan vieraille mukavinta.  Tämäkin on kunnia-asia.

30-Vieraille tarjotaan vain parasta ruokaa ja koko suku rekrytoidaan valmistamaan kukin omaa erikoisherkkuaan vieraiden maistettavaksi. Tämä se vasta kunnia-asia onkin.

31- Ruoan jälkeen ei kiitetä mutta asiaan kuuluu se että aterian aikana ruokalajeja ylistetään vuolaasti  ja osoitetaan ilmein ja elein että ruoka on äärimmäisen herkullista. Syömisen saa lopettaa vasta kun on aivan räjähtämispisteessä.

33-Paras kohteliaisuus on reseptin pyytäminen. Joskin toteutus jälkikäteen on melkoisen vaikeaa koska kokit eivät osaa antaa mitään määriä tai aikoja, he itse kokkaavat silmä- ja sormituntumalla. 

34- Sisilialaiset uskovat että sisilialainen ruoka ja raaka-aineet ovat maailman parhaita. He ovat oikeassa.

35-Sisiliassa vieraana olevat eivät aja taksilla, se olisi kauhea häpeä. Sukulaisista joku järjestää itselleen vaikka töistä vapaata jos ei muuten kyyti järjesty. Kaupungissamme on 35 000 asukasta eikä ainottakaan taksia, taksiasemaa ei ole olemassakaan. Kukaan ei aja taksilla, sitä varten ovat olemassa sukulaiset. Tämäkin on sisilialaisille kunnia-asia. 

36-Sisilialainen koulu on itkettävän surkea.

37-Koulu tarjoaa seinät, pulpetit, kaapin ja opettajan. Piste.

38- Vessapaperin, kynät, koulukirjat, ruoan, teipin, käsisaippuan, lämmityslaitteen korjauksen, joulujuhlan roolivaatteet, piirustuspaperin jne jne jne ostavat ja maksavat isi ja äiti. 

39-Sisilialainen lastenlääkäri- ja omalääkärisysteemi on ilmainen ja erinomainen. Mikä tahansa pulma hoituu päivässä, omalle pediatrille tai omalääkärille voi soittaa myös kännykkään jos on hätä. 

40-Suuri osa sisilialaisrouvista hoitaa kotia, lapsia ja miestään, rahapussin nyörit tiukasti nyrkissä. Mies käy töissä ja kiikuttaa tilipussin vaimolle.

41-Sisilialaisrouvat käyvät usein kosmetologilla karvojenvahauksessa, hieronnassa, kynsihoidoissa ja jalkahoidoissa. Itsensä hemmottelu ei ole kallista. Minkä tahansa näistä hoidoista saa halutessaan myös kotiin samaan hintaan.

42-Useimmat sisiliaskodit muistuttavat pohjapiirustukseltaan sairaalaa; pitkä hämärä käytävä jonka yhdelle puolelle sijoittuvat kaikki huoneet riviin. Iso miinus.

43- Asunnot ovat suuria ja huonekorkeudet huimia. Iso plussa.

44-Pieniä asuntoja ei löydy, yksiöitä tai kaksioita ei rakenneta. Asuntoihiin  muuttaa perhe, sinkut pysyvät vanhempiensa kanssa. 

45-Harva sisilialislapsi muuttaa aikuisena yli 3 kilometrin päähän vanhemmistaan.

46-Vanhainkotiin joutuminen on suuri häpeä koko suvulle. Lapset hoitavat omat vanhempansa vanhempien omassa kodissa, tai jos tämä on aivan mahdotonta niin kotiin palkataan ulkopuolinen hoitaja.

46-Sisiliassa ketään ei koskaan, missään elämän vaiheessa, jätetä yksin. Jos olet sairas tai kokenut kovia, voit olla varma siitä että keittiöön ilmaantuu kattilakaupalla valmista ruokaa. Tuoretta leskeä ei jätetä hetkeksikään oman onnensa nojaan ilman seuraa ja lohduttajaa.  Päivin ja öin. Suku vastaa suomalaista työvoimatoimistoa, treffipalvelua, sosiaaliturvaa, lapsilisiä, ammatinvalinnaohjausta, työttömyysturvaa, mielenterveystoimistoa, pariterapiaa, sairaanhoitopalvelua, taksia, kriisiapua,  you name it. 

47-Sisilialaisia lapsia vartioidaan tarkasti, heidät viedään autolla kouluun ja haetaan sieltä koko ala-asteen ajan. Omat avaimet saa yleensä täysi-ikäisinä. En viitsi edes järkyttää sisililaismammoja kertomalla että muualla on mahdollista että 8- vuotias tulee itse koulusta kotiin, on siellä yksin monta tuntia, lämmittää itse ruoan mikrossa ja syö sen yksin odottaessaan vanhempiaan töistä.

48-Lapset saavat Sisiliassa paljon huomiota, heille jutellaan joka puolella ja kehutaan heidän söpöyttään ja taitavuuttaan. Leipomosta saa aina keksin, kiskalta karamellin. 

49-Sisiliassa kauppoihin ja baareihin sisääastuessa on tapana heittää yleinen ”Buongiorno” johon kaikki paikallaolevat vastaavat. Tutut tervehditään sitten tietenkin vielä erikseen. 

50-Viimeisenä lehtiotsikkoja jotka ovat jääneet mieleeni suomalaista lehdistä ja joita ei ikupävänä voisi nähdä sisilialaisen lehtikioskin ikkunassa.

”Mikä on oikea tapa jakaa menot avioparin kesken?”  (Avioparin kesken ei erotella tuloja eikä menoja. Kassa on yhteinen koko perheelle.)

”Kuinka monta tuntia alakoululainen voi olla kotona yksin?” (Tuntia?! Ei minuuttiakaan!)

”Vanhus löytynyt asunnostaa muumioituneena, ollut kuolleena 3kk” (ei Sisiliassa onnistu yksin eläminen, eikä siis myöskään yksin kuoleminen)

”Avattu  uusi lapsivapaa ravintola, vuokrataan häätilaisuuksia varten”  (Paikka menisi konkurssiin alta aikayksikön, lapset seuraavat aikuisten mukana joka paikkaan)

Sisilialainen liikennekulttuuri ja suomalaisressukka

Asuin Suomessa kolmikymppiseksi, eikà kortittomuuteni pààkaupunkiseudulla tuottanut ongelmia. Sisiliaan muuttaessani asiat saivat toisen laidan, tààllà ajokortti on ihan perustavanlaatuinen vaatimus, jollei sità ole niin elàmà kày todella hankalaksi. Busseilla liikkuminen on vaivalloista eikà sovi jos on esimerkiksi tyòn vuoksi noudatettava aikatauluja- julkiset liikennevàlineet kun eivàt niità tunnu tuntevan.

Ensi vuodet pàrryyttelin mopoilla ja skoottereilla, mutta kun haavekuviin nousivat pààllimmàisenà lapset, oli pakko laittautua autokouluun. Suomalaiseen mentaliteettiini ei oikein sopinut paikallinen tapa ettà lapset lastataan skootterin kyytiin  siinà kuin kauppakassitkin eli vekara kulkee sujuvasti jalkojen vàlissà tai takapakkarilla pomppien ja kypàràttòmànà tukka tuulessa liuhuen. Kààk. Tosin viime vuosina kypàròitàkin nàkee aina vain useammin kun ne tulivat tààllàkin ihan lainmààrààmiksi.

Niin, se ajokortti. Lyòttàydyin sinne teinien joukkoon ja opiskelin ahkerasti, pààsin ekalla yrittàmàllà sekà kirjallisesta ettà ajokokeesta làpi. Kortin sain siis vuonna 2003. Jollen ihan vààrin muista niin kortti maksoi silloin 450 euroa ja siihen muutama hassu ajotunti pààlle jotka olivat kymmenen euron luokkaa per kerta. Suuren osan ajoista tein kuitenkin miehen ja sisiliasukulaisten kanssa, se on tààllà ihan luvallista kunhan on siihen edellyttàvà autokoulun myòntàmà Foglio Rosa hallussa, tàmà Vaaleanpunainen Paperi todistaa sità ettà liikennesàànnòt on opiskeltu. Takalasiin teipataan iso P kirjain, se merkkaa Principiantea eli Aloittelijaa.

Italialaisen ajokortin kanssa ei  kauaa nokka tuhise, talvi- ym erikoisajo-olosuhteista tààllà ei olla koskaan kuultukaan joten ei tarvitse odotella vuodenaikojen vaihtumista, parissa kuukaudessa kortti on lompsassa. Kortin saaminen on siis halpaa ja helppoa, mutta siihen se helppous sitten loppuukin.
Sisiliassa ajminen on PAINAJAISMAISTA! Liikennesàànnòt ovat periaatteessa  samat kuin Suomessakin, eli annetaan etuajo-oikeus oikealta tuleville ja Stop merkin kohdalla pysàhdytààn jne jne, mutta tosiasiassa kukaan ei noudata liikennesààntòjà. Kun kukaan ei niità noudata et voi niità noudattaa sinàkààn, tai aiheutat enemmàn vaaratilanteita kuin ne kaikki muut jotka eivàt niità noudata. Koitapas vetàà jarrut pohjaan stopin kohdalla niin aiheutat vuosisadan  ketjukolarin. Tai jos jààt risteyksessà odottamaan vuoroasi antaen etuajo-oikeuden niille joille se kuuluu, niin voit odottaa siinà pikkutunneille ja sillàvàlin muut ajavat ohitsesi vasemmalta ja oikealta elleivàt ihan ylitsesikin. Jollet tyònnà auton nokkaa puoliksi ajotielle niin muut eivàt edes ymmàrrà ettà olet ajamassa eteenpàin. Tarjoavat kenties tyòntòapua.
Torvea soitetaan missà tahansa tilanteessa ja kymmenen vuoden harjoituksen jàlkeen olen jo oppinut tunnistamaan eri torvensoittotavat, joiden viestit vaihtelevat vàlillà "ciao amico mio" =hei ystàvàni, "fai attenzione" = "varo, minà olen tàssà"  ja "BASTARDOOOOOO", no,  tuskin tarvitsee kààntàà...

Jalankulkijat eivàt voi missààn nimessà luottaa siihen etteikò suojatiellà auto voi ajaa pààllesi. Voi ajaa. Se on jopa todennnàkòisempàà kuin muilla ajotien pàtkillà, koska suojatien kohdallehan on niin kiva parkkeerata ja sitten siità peruutella pois jalankulkijoiden varpaiden yli. Useamman kerran on joutunut paukauttamaan nyrkillà takalasiin kun kaara on pyrkinyt vàkisin syliin.
Muiden autoilijoiden tarkkavaisuuden yllàpitàmiseksi kuuluaa asiaan ettà autonovia làvàytellààn auki ajotiellà turhia peiliinvilkuiluja harrastamatta. Tàssà kohtaa se yllàtetty siitten pààstàà sen kunnon "BASTARDOOOOOO" tòòttàyksen ja sitten jatketaan taas samaan malliin.

Koko liikenne puuroutuu tai paremminkin jàà tàysin jumiin paristakin syystà, joko risteyksen kaikilta neljàltà suunnalta tulevat autot ovat kàrkkyneet eteenpàin niin ettà kaikki ovat motissa, tai sitten autoja on parkkeerattu kahteen tai kolmeen riviin ja ajovàylà ei riità kuin yhteen suuntaan kerrallaan. Tai sitten Giuseppe on nàhnyt vastaantulevan tuttunsa  Giorgion, ja leppoisasti siinà vaihdellaan sitten kuulumiset autonikkunoista  ja peràssàolevat odottavat. Odottavat hetken ja sitten alkaa taas armoton toitotus. Niikuin kaikissa muissakin tilanteissa joissa liikenne on jumissa.  

Kun kaikkeen edellàolevaan lisàtààn se tosiasia ettà usein liikennemerkeistà ei kertakaikkiaan saa tolkkua, tienviittoja ei joko ole tai sitten ne ovat parimetristen puskien piilottamia, ajamisesta tulee aika jànnittàvà kokemus. Omassa kaupunkipiirissà pyòriessà mennààn muistin varassa, ei tarvitse tarkastella liikennemerkkejà tietààkseen mihin ei kertakaikkinaan voi kààntyà ja missà on sairaala ja missà ruokakauppa. Mutta auta armias jos piti làhteà kaupungista ulos, sinne olemattomien viitoitusten armoille.  Nou nou nou. Olin aivan satavarma ettà jos uskaltaudun kaupungin rajojen ulkopuolelle niin
 1) eksyn vàlittòmàsti.
2) en nàe missààn mitààn viitoituksia ja eksyn vielà pahemmin
3) joudun jonnekin aivan tuntemattomalle tàysin asumattomalle syrjàseudulle jossa ei tietenkààn kànnykkàkààn pelaa
4) en voi siis soittaa kenellekààn saadakseni apua vaan ajan pààmààràttòmàsti eteenpàin
5) rengas puhkeaa tai vaihtoehtoisesti bensa loppuu
6) lopulta kuolen helteeseen ja muutun autossani muumioksi.

Itsesuojeluvaistoni esti minua tarttumasta rattiin viime keskiviikkoon saakka. Kunnes suomalainen Terhi soitti ettà he ovat loma-asunnollaan 40 kilometrin pààssà meiltà, ja enkò ole saanut meilià jonka hàn oli làhettànyt jo monta pàivàà sitten ja tulkaa huomenna meille. Suomalainen! Mutta voi ei ja apua, kuski eli mies on Italian toisessa pààssà tyòssà, miten pààsen Terhille? Huomenna! Terhi yllytti ettà tule tule, ei se ole yhtààn vaikea reitti, ihan suoraan vaan. Kàdet rupesivat hikoilemaan aivan saman tien mutta lupasin yrittàà. Tenttasin tarkkaakin tarkemmat ajo-ohjeet ja làhdin koeajamaan reittià saman tien sen enempàà jahkailematta. Lapset vein sentààn kerhoon, ajattelin ettà pelastan ainakin heidàt autoon kàristymiseltà.
En ole ehkà ikinà jànnittànyt niin paljon. Rystyset valkoisina puristin rattia ja lauleskelin itselleni rauhoittavia ja kannustavia lauluja. Mutta minà onnistuin!!! Seitsemàn vuoden jàlkeen ajoin Sisilialaista maantietà ja selvisin hengissà takaisin kotiin! Takaisintulomatkalla hymyilin niin ettà ihan nolotti :D Seuraavana pàivànà varsinainen reissu lasten kanssa meni jo ihan lupsakasti ja Terhin luona oli erinomaisen mukavaa.

Tarvinneeko sanoa mihin ajoin kahville heti seuraavana pàivànà, tàssà todistuskappale:

Eikà jàà ainoaksi kerraksi!

Kevàtjuhlissa ja oikealla jàrvellà

On vietetty kahdet kevàtjuhlat, Milo omassa kunnallisessa kerhossaan ja Matilda yksityisessà pàivàkodissaan. Julkaisukelpoisia kuvia vain nàmà pari joissa ei này tunnistettavasti muita lapsia ja

vanhempia. Matildan kerhossa olivat valmistaneet mahtavan moninàytòksisen ohjelman vanhemmille ja sukulaisille, Matildakin esiintyi monessa kohtauksessa, milloin liihotteli siivet selàssààn keijuna ja milloin napa paljaan ja huivit kàdessà Alladinin palatsin tanssijattarena, nàimme pikkuiset myòs kaloina ja dalmatialaisina. Hurjasti olivat nàhneet opettajat vaivaa ja lapset esiintyivàt mahtavasti.

 Sunnuntaina meillà oli taas retki, jatkoimme kalastusteemalla mutta tàllà kertaa ihan oikealle jàrvelle.

 Pakollinen evàshetki puun varjossa. Jos joku ihmettelee nàità puita (vàitinhàn tàssà aiemmassa luontoa kàsittelevàssà postauksessani ettei Sisiliassa ole metsià)  niin paljastetaan ettà jàrven ympàrille on vartavasten istutettu nàmà puut.

 Me yritàmme nyt viettàà mahdollisimman paljon aikaa yhdessà ihan perheen kesken, hyvin todennàkòisesti mies làhtee tyòkomennukselle jonka parissa vieràhtààkin pari-kolme kuukautta poissa kotoa... Huoh.

 Milo on niin dinosaurusten lumoissa ettà nàmà puun juurakotkin olivat tietenkin dinosaurusten fossiileja joita sitten yritti kaikin voimin nostaa maasta :D

 Jàrven rannalla vielà tàssà vaiheessa kalastelivat ihan rauhassa nuoret miehet, emmekà arvanneet ettà ihan pian joutuisimme pyytàmààn heità apuun....

 Auton valot olivat nimittàin jààneet pààlle! Muutaman akunvaihto- ja tyòntòoperaation jàlkeen saimme auton onneksi taas kàyntiin! Kaunis kiitos avuliaalle romanialaisnuorukaiselle. Olutrahat kyllà pistettiin puolivàkisin  kouraan koko seuruelle.

 Kotimatkalla nappailin vauhdissa kuvia ihan auton ikkunasta.

 Viime vuonna alkusyksyn tuulissa keittiònpuolen ulkokuistilla olleesta aurinkokatoksesta hajosi kangas aivan riekaleiksi. Pyysin miestà hankkimaan tilalle meriruokoa. Kuvittelin ettà ostetaan rullalla jostain tukusta kiinasta tuotuina... yllàtys oliskin iso kun mies toi parin pàivàn pààstà kotiin pari valtavaa rullaa jotka oli tehty hànen odottaessaan  paikallisessa pikkuisessa yrityksessà.  Tàkàlàinen merikaisla ei ole sellaista haurasta ruohomaista vaan ennemminkin bambua muistuttavaa raavaan miehen sormenpaksuista tukevaa tavaraa. Ruoko leikataa halki ja punotaan rautalangalla matoksi. Kaupan pààllle tuli mahtava ààniefekti; kuivuvat ruo'ot kuulostavat aivan samalta kuin suomalainen tihkusade, pienenpienià ripsahduksia pààn pààllà! Piti moneen kertaan mennà ihan vartavasten ulos siità ààntà kuuntelemaan. Tàkàlàiset sateet kun ovat tyylià on-off eli kun alkaa sataa niin se on sitten menoa eikà mitààn romanttista ripsuttelua!

Kuvassa nàkyvà valtava ruukku ei ole oikesti ruukku vaan vesisàiliò, tààllà aivan vàlttàmàtòn varuste.

Sisilialainen Perhe

Tämä aihe on niin laaja ja koskettaa kaikkia elämän alueita

etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin.

 Aihe tuli mieleeni kun luin tänään onnettomuusuutista. Menehtyneen miehen nimen yhteydessä ilmoitettiin, kuten aina, ikäänkuin sukunimenä, se että hän oli naimisissa ja häneltä jäi kaksi lasta ja lasten iät. Kuolema on kuin monikertainen jos pienten lasten isä tai äiti menehtyy. Sisiliassa useat lesket kulkevat edelleen mustissa koko loppuelämänsä.

 Perhe ja sen vaikutus ulottuu joka paikkaan Italiassa ja eritoten täällä Sisiliassa. Kaikki mitä teet kuuluu perheelle ja kaikki perheenjäsenten tekemiset kuuluvat sinulle, kaikki ovat kaikista vastuussa ja tilivelvollisia. Jos yksi mokaa, häpeää koko perhe, jos yksi menestyy, kunniaa saa koko suku. Jos sinua ei tunneta, et ole kukaan eikä mikään, mutta jos osaat kertoa kuka kuuluu perheeseesi, ketkä ovat sukulaisiasi, sinut hyväksytään heti.

Perheenjäsenten mielipiteet ohjaavat ammatinvalintaa

ja jos sulho tai morsian ei miellytä vanhempia,

suhde on jo tuhoon tuomittu.

Useimmiten lapset eivät muuta yli 10 minuutin matkan päähän lapsuudenkodistaan 

 ja vanhempiin ollaan puolin ja toisin yhteydessä päivittäin useita kertoja.

Esimerkiksi mieheni aikuiset jo perheelliset siskot palaavat äitinsä luo syömään melkein joka päivä,

ja jos ollaan poissa vaikka matkoilla niin lapsille (!) soitetaan joka päivä useitakin kertoja.

 Oma mies ei käy eikä edes soittele alvariinsa, mutta hän onkin suvun rakastama mutta arvostelema

omituinen erakko (jollei olisi ollut omituinen ei olisi ensinnäkään nainut suomalaista naista ;)

 Oma valintani - muuttaa ulkomaille rakkauden perässä ja jättäen perheeni Suomeen)

on täkäläisille aivan käsittämätön juttu,

ja olen ymmmärtänyt kaikkien epäilevän että minulla on perheeseeni vihamieliset välit,

vaikka totuus on aivan päinvastainen.

 Sisilialaiset muuttavat pois kotoa vanhempien luota vasta kun on pakko tai tilanne sitä ehdottomasti vaatii, kuten naimisiinmennessä, eikä se kanssakäyminen siis silloinkaan useimmissa tapauksissa paljon siitä muutu. Naimattomat lapset pysyvät monesti vanhempiensa kanssa koko ikänsä, eikä se ole minkäänlaisen arvostelun kohde. Tämä tehtävä lankeaa luonnostaan lapselle joka ei perusta omaa perhettä, hänenhän odotetaankin  omistautuvansa vanhemmilleen. Yksin asuva henkilö, jolla on vanhemmat elossa, on todellinen harvinaisuus Sisiliassa ja tilanne on perua melkein aina jonkinasteisesta tragediasta. Tyttölapset ovat usein toivotumpia kuin pojat, koska perheyhteys toimii tyttöjen kautta enemmän kuin poikien, tyttöjen odotetaan olevan aina vanhempiensä lähettyvillä.

Minulta tentataan usein sitä että antaisinko todellakin lapsen muuttaa pois kotoa,

kuten ovat kuulleet että Suomessa tehdään, vaikka 20- vuotiaana

ja minulle nauretaan epäuskoisena kun sanon etten olisi sitä vastaan.

Tässä ylenpalttisessa perhe-elämän kiinteydessä on, niikuin hyvin kuvitella saattaa, paljon rasittavia puolia ja toisaalta taas paljon myönteistä. Itse olen muuttunut ajatusmaailmaltani aika paljon sisilialaisempaan suuntaan kuluneen 12 vuoden aikana. Suomalaisen on kuitenkin vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, miksi minun olisi  otettava osaa esim mieheni ja hänen siskonsa välisiin kinasteluihin vain siitä syystä että olen Vaimo. Tätä siis on vaadittu siskon, ei mieheni osalta. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen siihen että Mies ei koskaan tee mitään isompia päätöksiä, tai no, useimpia pieniäkään, kysymättä ensin Vaimon mielipidettä.

Miehen rooliin kuuluu ansiotyö ja perheen elatus. Useimmissa perheissä talous hoituu niin että miehen velvollisuudet talousasioissa tyssäävät kotiovelle, eli palkka hankitaan ja sen käytöstä päättääkin sitten  Vaimo. Yleisesti palkasta, esim sen suuruudesta tai pienuudesta  puhuttessa miehet sanovat; "porto a casa" eli  "tuon kotiin" sen ja sen verran.  Meidän taloudessamme mies käy töissä, palkka menee tilille, minä hoidan kaikkien laskujen ja muiden menojen maksut, pankkikortti on aina minulla eikä mies osaa mennä tilille verkkotunnuksilla eikä muista pankkikortin tunnuslukuja silloin harvoin kun kortin pyytää minulta. Kuvaavaa paikallisesta taloudenhoitotyylistä on se että pankkikortti on Miehen nimellä, mutta yli kymmenen vuoden aikana kukaan ei ole huomauttanut minulle korttia käytellessäni etten kauheasti vaikuta Fabiolta :D

Useimmiten miehen palkka on se joka perheen elättää, ja jos nainen käy töissä (minä käyn) palkka on vain murto-osa siitä mitä mies tienaa. En ole oikeasti kehdannut kertoa täällä kenellekään että Suomessa mies ja nainen saattavat pitää eri tilejä ja että heillä voi olla eri elintaso jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, ja puolisot saattavat jopa lainata rahaa toinen toisilleen. Tämä saattaisi meidät suomalaiset aivan pöyristyttävään valoon. Perhe on Perhe, rahat ovat Perheen! Perhe pitää yhtä ja on yhdessä aina kun mahdollista. Sisiliassa ei järjestetä koskaan tilaisuuksia jonne lapset eivät olisi tervetulleita, esimerkiksi häät joiden kutsussa lukisi "ei lapsia" otettaisiin henkilökohtaisena loukkauksena eikä paikalle luultavasti saapuisi kuin pappi.

Yksi asia jota ennen pidin negatiivisena mutta jonka suhteen olen melkein täysin kääntänyt kelkkani, on eroamisen vaikeus ja sen moraalinen paheksuttavuus. Kuulin vähän aika sitten blogiystäväni yllättävästä erosta, puoliso oli erittäin nopealla aikataululla löytänyt uuden kumppanin, jättänyt vaimon ja lapset ja muuttanut asumaan uuden kumppanin luo. Asiasta tuli todella paha mieli

ja mietin ettei täällä Sisiliassa olisi mahdollista että noin kävisi.

Jo naimisiinmeno on täällä niin valtavan suuri ponnistus ja iso asia, että sitä ehtii miettiä sata kertaa ennen suuren askeleen ottamista että onko avioelämä nyt tosiaan sitä mitä haluaa, vai ollaanko vielä kihloissa muutama vuosi . Ja sitten kun se iso askel on otettu, takaisin ei noin vaan palata. Ensinnäkin eroaminen on käytännössäkin karmea vuosia kestävä kallis prosessi josta ei selviä ilman asianajajaa. Mies häviää, aina ja melkein kaiken mahdollisen, vaimoa suojellaan viimeiseen asti. Mutta käytännön hankaluutta vielä rankempi asia on moraalinen pahennus jota mies joka jättää perheensä aiheuttaa. Voin vain kuvitella millainen koneisto lähtisi käyntiin jos Mies saattaisi tietoon edes jotain asiaan viittaavaa, hänen OMA perheensä tekisi aivan kaikkensa jotta saisi häneen taottua järkeä; perheensä jättänyt mies on kaikkien halveksunnan ansaitseva surkimus! Keneltäkään, ei edes siltä omalta äidiltä,

riittäisi minkäänlasta myötätuntoa lapsensa ja vihityn vaimonsa jättävälle miehelle.

Asiaa on vähän vaikea selittää, mutta sisilialainen mies omassa yhteiskunnassaan on aikamoisen luotetttava, perheen pettäminen ja jättäminen ovat niin halveksuttavia tekoja ettei itseään kunnioittava mies sellaiseen edes ryhtyisi, ympäristön reaktioista huolimattakin.  Perhettä pitää vaalia ja siitä pitää pitää huolta,

perheessä riittää rakkautta mutta perhettä pitää myös tahtoa.

Lapsia ja vaimoa pitää suojella.

 Perhettä ei saa rikkoa.

Sisiliassa perhe on Pyhä.

La famiglia.

Kuva elokuvasta Baria.

Retki Perhospuistoon ja Sisilian sadekulttuuria

Sunnuntaiksi oli suunniteltu retki Etnan rinteellà sijaitsevaan Perhospuistoon. Ilma Sisiliassa EI suosinut, blogipàivityksistà pààtellen Suomessa oli huomattavasti paremmat sààt :D

Sade oli tiedossa jo edellisenä iltana joten reissuun varauduttiin huolella. Meidän lisäksemme paikalle kurvasi pari bussilastillista ihmisiä ja muutama yksityisauto, kaikki lapsiperheitä. YHDELLÄKÄÄN ei ollut sadevarusteita. Täällä ei kertakaikkiaan harrasteta sadevarusteita, kuten jo aiemmassa säähän liittyvässä postauksessani kirjoittelin. Sateella ei olla ulkona, tai jos joudutaankin pakolla siirtymään jaloin paikasta A paikkaan B, niin juostaan kuin hengen hädässä ja hypitään korkkareilla lätäköiden reunoilla pidellen kaksin käsin sateenvarjoa. Millä raajalla lapsia tai vaikka kasseja pidellään, minulle ei ole vielä selvinnyt. Milo on luokkansa 24:n oppilaan joukossa ainoa joka omistaa kumisaapaat. Kurahousiille ei ole edes vastaavaa italialankielistä sanaa, eihän niitä ole olemassa :D  Sadetakkeja on saatavilla kahta väriä, kirkkaankeltaista ja tummansinistä, ja niitä myydään miehille työvaatetukuissa. Niitä käyttävät kalastajat ja työmiehet harvemmiten, vain pakkotilanteessa. Siksi sade onkin ihan hyvä syy olla esim menemättä töihin tai viemättä lapsia kouluun. Tapaamisiinkaan ei mennä jos sataa. Ja täällä sataa talvikuukausina  usein ja paljon. Kesä-, heinä-, ja elokuussa ei sada ikinä, touko- ja syyskuussa todella harvoin.

 Minulla on jo tässä postauksessa kehumani ihana Haltin sadetakki joka ei tässä kuvassa kylläkään esiinny edukseen :D

Tästä kuvasta päätelleen
 olemme koko alueen ainoat vierilijat..
 Todellisuudessa satakunta henkeä luimisteli
samalla hetkellä katoksen alla ihmetellen "turistien" touhuja.

Perhospuisto oli vierailun arvoinen paikka,
tässä yksi puiston asukkaista.
Alla on minun käteni.

Minä ja Milo ihailemme suurta keltamustaa perhosta.

Tämä katonrajassa lepäävä perhonen oli aivan valtava,
 koosta ei ikävä kyllä saa mitään käsitystä
kun kuvaan ei saanut tungettua sormea
 tai muuta "mittakaavaa". Siipiväli oli arviolta 30cm.

Herkkä aivan läpinäkyvä perhonen juottopaikalla.

Älkää kysykö mikä hyönteinen tämä on, iso oli ja vaikuttava!

Hui !

"Kuivunut lehti" istuu miehen sormella

Ulkona oli nätti lampi ja lumpeet

Isossa leikkipuistossa ainoat leikkijät
 olivat Milo ja Matilda,
 ja tietty molempien piti päästä
juuri samalla hetkellä ohjaamaan samaa laivaa,
kuinkas muuten! Milo siis  jonottaa.

Alunperin oli tarkoitus viettää Piknic siellä puiston alueella, mutta sää nyt oli se mikä oli niin siirryimme sulavasti lähimmän kauppakeskuksen tiloihin Burgerkingiin. Märät farkut ja mutaiset sadetakit ja saappaat vaihdettiin lennossa parkkihallissa ja olimme taas edustuskelpoisia. Kerrankin kaikki tarvittava oli mukana ja vaihto sujui kuin leikkiä vaan. Pääsin H&M:ään kesävaateostoksille ja ihanuuksia kertyi iso kassillinen!

Matilda

Dinofanin päivän huipennus

Puistoon palaamme toisenkin kerran ulkoilun merkeissä, alueella olisi ollut ainakin Puukierros ja Tuoksuvien kasvien kierros jotka jäivät nyt väliin.

Italian luonto ja sààt hullun suomalaisen silmin

En yritàkààn tàssà postauksessa kuvata koko Italian luontoa, aivan mahdoton tehtàvà nimittàin. Kerron otoksia siità mità minà olen nàhnyt viimeisen 12 vuoden aikana, eli Sisilian luonto, sen ilmenemismuodot  ja sisilialaisten suhtautuminen siihen. Jo Sisiliaankin mahtuu vaikka mità, on merenrataa,  làhes aavikkoa ja tulivuorta. Parhaimmillaa upeaa viidakkomaista vihreàà vehreyttà ja pahimmillaan kuumaa ja piikkistà autiutta.

Alkuvuosina kiinnitti huomiota ihmisten suhtautuminen ympàròivààn luontoon, asia jota en enààn pane merkille ihmisten kommenteista mutta on jàànyt kuitenkin takaraivoon mielikuvana; luontoon suhtaudutaan kuin johonkin pelottavaan ja negatiiviseen voimaan, jota pitàà sietàà mutta, jos mahdollista, on parempi kesyttàà ja hallita. Melkein kaikkiin luonnon ja sààn aiheuttamiin ilmiòihin liittyy jokin "vakiovalitus" tyyliin; kuuma ilma-> si muore =siihen kuolee
viileà ilma-> c'è veleno fuori= ulkona on myrkkyà
pilvistà-> che brutta giornata=miten ruma pàivà
satelee-> che tempaccio =hirveà ilma

Ympàristòòn suhtaudutaan kuin se olisi koko ajan jollakin tavalla uhkana ihmisen hyvinvoinnille. Lasten ei yleensà anneta lainkaan leikkià luonnonhelmassa, koska kaikki on niin kauhean likaista, siinà tulee vaatteetkin ihan tahraisiksi ja mullastahan saa tauteja. Ei tarvittu Dudesoneja pilaamaan suomalaisten mainetta, olinhan tààllà jo minà, hullu nainen joka antaa lasten pomppia kumppareissaan kuralàtàkòissà eikà edes vie vekaroita desinfioimaan suuta jos ovat kokeilleet miltà kàpy maistuu ;)
Puistoissa ei ole puita eikà istutuksia, vaan asfalttia.  Muutenhan tulee punkkeja. Meille on jo monta kertaa ehdotettu ettà pistàisimme pihan kokonaan sementtià, sehàn olisi niin siisti ja helppohoitoinen.
En oikeasti ymmàrrà mikà tuossa luonnossa niin kovasti pelottaa, tààllà ei ole sen enempàà myrkyllisisà elàimià tai kasveja kuin Suomessakaan.

Niin siità luonnosta piti kirjoittaa :) Merenrannat ovat meillàpàin suurimmaksi osaksi hyvin vaikeakulkuista valkeaa kalliota, vanhaa merenpohjaa. Vesi on uskomattoman kirkasta,  nàkee pohjaan monen metrin syvyyteen. Sàànnòllisin vàliajoin aivan rannikon tuntumassa nàhdààn isoja haita, mieheni on kalastusreissuillaan nàhnyt monesti delfiinejà jotka hyppivàt veneiden edellà tai merikilpikonnia uiskentelemassa rauhassa pinnan tuntumassa.
Metsià ei ole lainkaan paitsi erityisaluieilla kuten Etnan rinteillà. Kasvillisuus on enimmàkseen pensaita ja matalaa kasvillisuutta, kevàt on upeaa, kukkaloisto huumaavaa. Kaktuksia kasvaa joka puolella ja  loppukesàstà niiden hedelmià voi syòdà (àlà kuitenkaan kokeile noukkimista paljain kàsin!)

Yksi mieleenpainuvimmista reissuista luontoa koskien on ollut retki Alcantaran solaan. Siellà jàhmettynyt laava on saanut aikaa vaikuttavia  muodostelmia.

Etnan tulivuorella pààsee vielà hurjempiin tunnelmiin, voi kuvitella olevansa kuun pinnalla.

Pantalican joen syvissà notkelmissa Siracusan suunnalla oli paratiisimainen  tunnelma ja aivan eri elàimistò ja kasvisto kuin ylhààllà ympàròivàllà kallioalueella.

Sisilian luonto on ehdottomasti parhaimmillaan kevààllà, silloin kaikki on vihreàà ja  kasvaa kohisten. Jo kesàkuussa alkaa vaivata kuivuus ja kuumuus, elokuussa karrelle palanut on paras sana kuvaamaan luonnon tilaa. Vàripaletti siirtyy vihreistà oransseihin ja poltettuihin keltaisiin. Syyyskuussa alkavat taas sateet monen kuukauden tauon jàlkeen, ja kuivat siemenet saavat  elonkipinàn ja luonto heràà uudelleen. Talvella luonto  keràà voimià sateista ja viileydestà kevààn riemukasta purskahdusta odotellessa.

Jokamiehenoikeutta ei Sisiliassa tunneta, joten ulkoilua voi harrastaa vain sille vartavasten tarkoitetuilla alueilla.

Ja viimeiseksi vielà varoituksen sana;  jos olette sopimassa treffejà ja italialainen ystàvàsi sanoo sinulle; "Làhdetààn kàvelylle" se ei suinkaan meinaa sità ettà laitetaan verkkarit ja lenkkarit ja painutaan luontoon, vaan sità ettà pistetààn korkkarit ja fiineimmàt mekot ja kipsutellaan pààkatua pitkin muiden ihailtavana ;)

Sisilialaiset sisustustyylit, antico vai moderno?

Sisiliassa on tasan kaksi sistustyylià, joko Antico tai sitten Moderno. Ihmiseltà voi kysyà ettà tykkäätkòs Anticosta vai Modernosta ja saat aivan tarkan kàsityksen siità millaisessa kodissa hàn asuu.

Antico (juuri niin, Antico=Antiikkityyli) meinaa juuri sità perinteistà elokuvistakin tuttua sisilialaista tyylià; tummaa hivenen arabialaisvaikutteista koristeltua puuta, runsasta koriste-esineiden käyttöä, raskaita tekstiileitä, silkkiä, samettia, kukkia, kiemuroita, gobeliinejä, pronssisia kattokruunuja, ikkunoiden pimentämistä, voimakkailla lämpimillä väreillä maalattuja seiniä, tekokukkia, tapettiboordeja  ja kaiken voimakasta hajustamista. Eri vuosikymmeillä sisutetut Antico-kodit eivät juurikaan eroa toisistaan, huonekaluissa linjat ovat pysyneet samoina, vain lattiamateriaaleissa ja saniteettitilojen värienkäytössä voi havaita eri aikakaudet.

Moderno , kuten arvata saattaa, on moderni sisustustyyli. Moderniin tyyliin sisustetussa sisilialaiskodissa on jostain kumman syystä aina vähän 80-luvun henki. Pelkistettyjä linjoja ja kiiltäviä materiaaleja, mutta aina tummissa sävyissä, mustaa, tummaa viininpunaista, poltettua oranssia, kukka-asetelmia luonnonmateriaaleista, isoja koriste-esineitä, silkkiä ja organzaa.

Kun kävin ensimmäisiä kertoja Sisiliassa, Antico-kotien tummat värit ja massiivisuus tuntuivat skandinaaviseen valoisuuteen ja ilmavuuteen tottuneesta ihmisestä raskailta ja ahdistavilta, Moderno-kodit luonteettomilta ja kylmiltä.

Ajan mittaan olen tottunut täkäläiseen väriskaalaan eikä kananpojankeltainen olohuoneen seinä tunnu enään yhtään kummalliselta, eikä tummanruskea lipasto tunnu käyvän päälle :D

Huonekalujen hankkiminen ovat luku sinänsä.

Huonekalujen valinta on liitoksissa naimisiinmenoon ja asia on sellainen kokonaisuus jota ulkomaalaisen on vaikea ymmärtää. Italialainen pari menee naimisiin vasta kun on varaa laittaa koti kuntoon.  Avoliittoja ei juuri harrasteta ellei toinen puolisoista ole muualta kotoisin.

Ja koti ei tarkoita mitä tahansa huonekaluja joita sitten vaihdellaan elämäntilanteen ja varallisuuden tai muun mukaan, vaan kerralla ostetaan huonekalut koko loppuelämäksi. Eikä huonekaluja osteta itse yhdistellen ja omia tarpeita kuulostellen, vaan tiettyihin huoneisiin kuuluvat tietyt huonekalut jotka myydään ja ostetaan yhtenä könttinä, esim makuuhuoneeseen kuuluu;

Letto matrimoniale =parisänky

I comodini=yöpöydät

Armadio=vaatekaappi

Cassettiera=lipasto

Lisäksi sängyn yläpuolelle kuuluu ehdottomasti Mariaa ja Jeesuslasta kuvaava uskonnollinen taulu joka saadaan häälahjaksi. Tyypilliisin lahja morsiamen vanhemmilta on Camera da letto =makuuhuonen edellämainitunlainen könttikalustus.  

Olohuoneeseen kuuluu;

Divano=sohva

Tavolino=sohvapöytä

Parete attrezzata= kirjaimellisesti "varustettu seinä" joka on valtava kirjahylly-tvtasoyhdistelmä joka peittää huoneen isoimman seinän. Kirjahyllyssä pidetään koriste-esineitä.

Koko suku osallistuu taloudellisesti naimisiinmenevän parin kodin perustamiseen isojen rahalahjojen tai juuri em "huoneiden" muodossa, ja useimmiten pari ottaa vielä pankkilainan loppujen huonekalujen maksua varten. Vasta häiden jälkeen pari muuttaa yhteen viimeistä yksityiskohtaa myöten valmiina odottavaan taloonsa.  

Meidàn kotonamme vallitsee tyyli Antico, talossa on alkuperàiset taloon 70-luvun alussa mieheni vanhempien ostamat huonekalut. Talo on alunperin appivanhempieni rakentama, sitten usean  vuoden vuokralla kunnes mieheni kanssa otimme asuntolainan ja ostimme talon. Aluksi huonekaluille ei mahtanut mitään koska niihin oli sillä hetkellä tyytyminen, ja nyt yli 10 vuoden jälkeen olen hyvinkin kiintynyt suureen osaan niistä.

Kaikki jotka ovat meillä käyneet tietävät että alakerta joka muodostaa kodin alkuperäisen osan, on kipeästi ison remontin tarpeessa. Sitä on suunniteltu vuosikausia ja olimme jo käymässä toimeen kun lasten saapuminen laittoi hetkeksi tilanteen jäihin. Syynä on se että rempan yhteydessä keittiö ja kylpyhuone laajenevat ja vievät lasten makkarin. Tulevaisuudessa meidän makuuhuoneemme ovat siis yläkerrassa ja siellä on tyystin toisenlainen tyyli kuin täällä alhaalla! Mieheni sanoo että yläkertaan menijöiltä kysytään passi, yläkerrassa on nimittäin Suomi :D Siitä enemmän toisessa postauksessa.

Alakerran remontin voimme toteuttaa siinä vaiheessa kun lapset ovat sen verran isoja että  selviävät yksin (-ja turvallisesti!) yläkertaan vievistä portaista.

Koko alakerran lattia vaihdetaan, lukuunottamatta makuuhuoneemme lattiaa joka on mielestäni kaunis, Sisilialle ja omalle aikakaudelleen tyypillinen. Huone jätetään alkuperäisasuunsa ja tulee sitten joskus toimimaan vierashuoneena ja luultavimmin myös itsellämme päivälepopaikkana.

Olohuoneen nurkassa on vitriini. Perhevalokuvien laittaminen seinälle ei kuulu sisilialaiseen sisustukseen, tästä "virheestä" voimme syyttää yhtä  kummallista suomalaista :)

 Holviin sijoitettua kirjahyllyä kiertää hiekkakivikaari. Myös kirjahylly on pohjoismaalaisen rouvan omituisuus, jos sisilialaisesta kodista löytyykin kirjahylly siinä pidetään ihan jotain muuta, vaikka hopeaesineitä tai laseja.

Sisääntuloaulassa on pronssinen kattokruunu niinkuin kaikissa muissakin alakerran huoneissa.

 Makuuhuone, sängynpääty. Ei -katolisessa kodissamme liki pakollinen Mariataulu on korvattu vanhalla gobeliinilla.

Miltä näyttää Antico-tyyli suomalaiseen silmään?

Tästä postauksesta olisi halutessaan saanut oikean kauhujen kavalkadin; monessa kohtaa seinien maali rapisee, osa ovenkarmeista on todella onnettomasssa kunnossa, sisääntuloaulassa on lattiassa teippiä peittämässä lattialaatattomia paikkoja joista on purettu seinää jne.

En malta odottaa että saamme vihdoin ovet ja ikkunat vaihdettua ja lattioille yhteinäiset terrakotan väriset laatat jotka jo odottavat varastossa.

Väri ja malli on tämä

Enkä yhtään ihmettele jos tämä tyyli jonkun mielestä on ... noh, raskas ja ahdistava :D :D

Sisiliassa on äänestetty!

Me sisiliansuomalaiset saatiin taas äänestää monen vuoden tauon jälkeen ihan täällä kotisaarella eli Suomen suurlähetystö oli järjestänyt vaalipaikan Cataniaan. Suomiseuran energinen Birgitta soitti minulle henkilökohtaisesti ja ilmoitti asiasta, ja hyvä niin koska mitään ilmoitusta en ollut saanut postitse, saapunee sitten paikalliseen postin tapaan parin viikon päästä...
Tämä olikin minulle henkilökohtaisesti ihan ensimmäinen kerta kun äänestin täällä, Italian kansalaisuuttahan minulla ei ole (enkä sitä ole edes pyytänyt vaikka avioliiton kautta sen aika automaattisesti saisinkin) ja Roomaan Suurlähetystöön  saakka matkustaminen Suomen vaaleissa äänestämään kaikkinen kuluineen on tuntunut ihan liian hankalalta. Nyt kun pääsin bussilipun ja lapsenvahdin taksalla, lähdin innokkaana matkaan!

Ennen äänestämistä kävelin läpi Catanian ostoskadun Via Etnean. Opaskirja puuttui joten en edes tiedä mikä rakennus tämä on, oven päällä seisoi italiaksi Lukio ja lukiolaisen ikäistä porukkaa ovista lappasi sisään ja ulos, joten saattaapa olla ihan oikeasti opinahjo. Aikas pramea.

Samaisen kadun varrella on Bellinin puisto. Kuten kuvasta näkyy, ilma oli pilvinen ja olinkin varustautunut upouudella Haltin sadetakkillani, joka osoittautui aivan ihanaksi. Mainostavat että siinä on käytetty Supermax tekniikkaa joka päästää kosteuden sisältä ulos mutta ei vettä ulkoa sisään. Toimii! Koko päivä päällä, kuumassa bussissakin eikä hiostanut pätkääkään. Eikä edes näytä kauhean juntilta ;) Maksoi mutta olen hyvin tyytyväinen. Kuva takista oli jo tässä bloggauksessa

Perillä! Näin monen italianvuoden jälkeen parikin suomen kielen sanaa teipattuna porttikonkiin sykähdyttävät ihan kummasti! 

Siinä se minun ääneni on kuoressa ja lähdössä kohti Suomea

Ja shoppailua tuli myös harrastettua, ostin taas uuden putkilon Clarinsin ihanaa kasvojen pesuainetta. Tätä käytetään saippuan tavoin, vaahdotus ja huuhtelu, siinä on mukana pienet  kuorivat hiukkaset ja tavallaan myös kasvovesi, jättää ihon ihanan sileäksi ja raikkaaksi. Tutustuin tuotteeeseen kun olin kosmetiikkaliikkeessä töissä, silloin juuri lanseerattiin tämä One-step.

Reissun tärkein anti oli kuitenkin, tietysti äänestämisen ohella, muiden sisiliansuomalaisten tapaaminen. Vaihtelimme "tärkeitä" tietoja muun muassa Catanian Ikean suomalaisesta Juha-myyjästä ja Sisilia-Suomi-lentoyhteyksistä. Erään rouvan Stokkan logolla varustettu kankainen ostoskassi herätti ääretöntä kateutta maannaisissa! Ehdimme jutella pinnallisesti jopa kaksikielisyyden tuomista ongelmista. Puhelinnumeroita vaihdeltiin ja suunnitelmissa on treffejä kesäksi, ja toivon mukaan saadaan muutenkin kaikille täkäläisille suomalaisille jonkinlaisia yhteistapaamisia aikaiseksi. 

Olin kuvitellut olevani kutakuinkin koko saaren ainoa suomalainen, mutta niin vaan niitä rouvia putkahteli ovesta yksi toisensa jälkeen, monilla oli mukana mies ja jälkikasvuakin. Muiden muassa ensimmäistä kertaa äänestämään päässyt neiti E, aivan suomalaisen näköinen tosi ihana nuori neito. Oli upea kuunnella miten hyvää ja luontevaa suomea hän puhui, antoi taas uutta intoa jatkaa sitkeästi ottamallani linjalla kaksikielisyyden suhteen. Kaikki  suomimammat joilla on ulkomaalainen puoliso ja asuvat ulkomailla tietävät hyvin  mistä puhun... Tarvitaan todellista sitkeyttä eikä avioriidoiltakaan vältytä. En yhtään ihmettele jos joku antaa periksi.

 Äänestäjiä oli käynyt uurnalla  kolmisenkymmentä joista  4 Sisiliassa lomaillutta turistia. Kuulema pari  miestäkin täällä asuu ihan vakituisesti ja olivat käyneet äänestämässä. Panin merkille että sisilian suomalaisnaiset ovat kaikki työssäkäyvää porukkaa, joukossa oli useampiakin opettajia, insinoorejä ja vaikka mitä hienoa ja kiinnostavaa. Ja sitten yksi sihteeri :D

Jännää siksikin että suurin osan sisilialaista naisista on kotirouvana, jos lonkalta heitän niin arvioisin kotirouvia olevan meidän pikkukaupungissa noin 70%

Velvollisuus on siis täytetty ja siitähän sukeutui mukava päivä kaikenkaikkiaan!