perjantai 20. tammikuuta 2012

50 huomiota elämästä Sisiliassa

Hyvittelen teità pitkàn poissaoloni jàlkeen viidenkymmenen tàrkeàn asian listalla, asioita joita on hyvà painaa muistiin jos on tulossa Sisilian saarelle, varsinkin jos tiedossa on vierailu alkuasukkaiden pariin eikä vain käyskentelyä romanttisen Taorminan maisemissa. Muille ihan yleissivistyksen merkeissà. Tunnustan yleistäneeni rajusti ja tiedàn että poikkeukset ovat tietenkin mahdollisia, ehkä on olemassa sisilialainen koulu jonka kaapista on lukukauden alussa löytynyt yksi lyijykynä, tai  voit tuntea Signora Maria Quattrocchin joka on huhun mukaan pessyt itse hiuksensa vuonna 1995. Mutta jos yritätte väittää että jouduitte soittamaan taksin vaikka maakunnassa oli samalla hetkellä sukulaisia, tai jos kerrotte että söitte  paikallisten kanssa rannalla jäätelöä ja sitten hyppäsitte kaikki uimaan, niin olette kyllä vierailleet jollain muulla saarella, ette Sisiliassa!
Ecco la mia lista;

1-Sisilialaiset eivät lue kirjoja, paitsi ne kolme pakollista koulussa.
2-Edellisestä johtuen sisililaisilla ei ole kirjahyllyjä, tai jos onkin , niissä ei ole kirjoja, korkeintaan puhelinluettelo ja muilla hyllyillä koriste-esineitä.
3-Lehtiä ilmestyy joka viikko kymmenittäin, ne ovat halpoja, niitä luetaan.
4-Keskivertosisilialainen ei puhu muita kieliä kuin sisiliaa. Tai italiaa. Sivistyneimmät molempia.
5-Kodeissa ei pidetä viherkasveja,  luontohan on pelottavaa tai vähintäänkin epäilyttävää. Kuka nyt kasveja tai multaa vapaaehtoisesti sisään kantaa?
6-Keskivertosisilialaisrouva pesee keittön kaksi kertaa päivässä ja muun kodin kerran päivässä. Sisältää lakaisemisen, lattianpesun ja pölyjenpyyhkimisen.

7-Seurauksena edellisestä, pesuaineita kuluu viikossa pullokaupalla. Onneksi ne ovat halpoja, useimmat euron verran puteli.  Hajuttomista ei ole mihinkään, otetaan se voimakaimmain ja pisimpään tuoksuva ja päälle ruiskutetaan puoli spraypulloa hajustetta.
8-Jos käyttäytyy kohtien 6 ja 7 mukaan, saa arvonimen ”Pulitissima” (=erittäin puhdas). Jos ei niin on tietenkin ”Sporca” (=likainen). Mamma mia. Itse kuulun jälkimmäisiin.
9- Keskivertosisislialaisrouva käy kampaajalla kerran viikossa eikä pese itse koskaan hiuksiaan. 
10- Jos hiukset kastuvat, ne on kuivattava VÄLITTÖMÄSTI FÖÖNILLÄ koska muuten tulee kuolemantauti.  Jos tauti ei iske heti, niin se tulee sitten vanhuudessa. Että muistakaa sitten kahdeksankympin kieppeillä (kun et silloin 5-vuotiaana kerran heinäkuussa halunnut kuivata hiuksia) että se niskasärky on ihan omaa syytä! Jos haluaa ajaa autonikkuna auki kun on 50 asteen helle ja hiuksetkin kuivuisi siinä ilmavirrassa, se ei missään nimessä käy. Tuuli ei käy. Vain fööni. Muista. Tulee. Tauti. 
11-Jos syö niin sen jälkeen ei voi olla veden kanssa misään tekemisisää kolmeen tuntiin. Ei suihkua, ammetta, uima-allasta, ei merivettä. Muuten voi kuolla koska ruuansulatus pysähtyy. Minua pidetään mielipuolisena  ja potentiaalisena lapsentappajana kun annan lasten mennä kylpyyn illallisen jälkeen. Itsemurhakandidaattina kun voin hypàtà uima-altaaseen lounaan jàlkeen. Ainoana lieventävänä asianhaarana väitän aina että suomalaisten vatsat ovat ihan erilaiset, siksi minulle ja lapsilleni ei tapahdu mitään vaikka vatsa kastuisikin.


12-Lapset eivät saa juosta ulkona. He voivat nimittäin hikoilla.Kts seuraavaa.
13-Lapset eivät saa missään tilanteessa hikoilla, tulee joku kamala tauti. (En tiedä mikä)
14-Lapset eivàt saa koskea maahan/elàimiin/multaan, tulee joku edellistäkin kamalampi tauti.
15-Lapset eivät saa koskea mihinkään muuhun koska vaattet voivat likaantua.
16-Kynttilöitä ei poltella kotona koska kynttilöitä sytytetään  hautausmailla =koti näyttäisi hautausmaalta
17-Älä anna  eläville krysanteemeja, äläkä vaan osta niitä kotiin tai istuta puutarhaan. Krysanteemeja viedään siine missä on kynttilöitäkin. Arvaa mitä meinaa jos viet lahjaksi krysanteemeja.

18-Kukkia ei saa laittaa sängylle edes hetkeksi.  Kuolleille laitetaan ruumiinvalvojaisissa kukkia petiin.  Elävälle tuovat huonoa onnea.
19-Ei hattua sängylle, syy sama kuin edellisessä. Tietenkin tuo huonoa onnea, kuinkas muuten.
20-Kätellessä käsivarret eivät saa mennä ristiin. Tuo huonoa onnea.
21- Ruokailuvälineet eivät saa mennä pöydällä ristiin. Tämäkin THO.
22-Leipää ei saa laittaa pöydälle ylösalaisin. THO.
23-Kalentereista ei saa poistaa sivuja etukäteen. Esim töissä en voi irrottaa seinäkalenterista perjantaina tammikuun sivua jos kuukausi loppuu sunnuntaina. Vasta maanantaina saa repäistä. THO. (En muuten ole tòissà hautaustoimistossa  vaan lakitoimistossa. Asianajajan yliopistotutkinto ei tutkitusti estä taikauskoisuutta.)
24-Viinin pöydälle läikkyminen THO paitsi jos sitä heti laittaa korvien taakse. Silloin Tuokin Hyvää Onnea.
25-Kakka tuo hyvää onnea. Mutta nyt jos jatkan tätä huonoa/hyvää onnea tuottavien asioiden listaa niin viiteenkymmeneen ei sitten muuta mahdukaan. Joten jätetään tämä aihealue kiteyttäen; ihan mikä tahansa tapahtuma tuo joko hyvää  tai huonoa onnea. Huonoa onnea voi yrittää karistaa tekemällä erilaisia taikoja kuten koskettamalla rautaa, kourimalla haaroväliä tai vaikka perättäisillä ristinmerkeillä. Sisilialaiset ovat uskomattoman taikauskoisia koulutukseen tai minkä tahansa muun järjellisen ohi ja yli. 
26-Ruoka. Sisilialainen ruoka on hyvää. Sitä syödään usein ja paljon ja aina mahdollisimman isolla joukolla. Yksin syöminen on säälittävää ja kaikin tavoin vältettävää. Ruoasta kuuluu puhua, ennen aterioita, niiden aikana ja välillä.
27- Hyväkin ruoka on halpaa. Vaatimattominkin lammaspaimen syö skandinäkökulmasta katsoen kuin kuningas. Ruoka on melkein aina lähiruokaa, eineksiä on saatavilla erittäin vähän.


28-Sisilialaisilla on tapana koputtaa ovelle jaloillaan kun he menevät vieraisille. Miksikö? Koska heillä on kädet täynnä herkkuja isännille. Tämä on kunnia-asia.
29-Sisilialaiset, vieraita majoittaessaan, nukkuvat itse vaikka lattialla ja antavat oman vuoteensa vieraiden käyttöön. Omat ohjelmat muutetaan sen mukaan minkä ajatellaan olevan vieraille mukavinta.  Tämäkin on kunnia-asia.
30-Vieraille tarjotaan vain parasta ruokaa ja koko suku rekrytoidaan valmistamaan kukin omaa erikoisherkkuaan vieraiden maistettavaksi. Tämä se vasta kunnia-asia onkin.
31- Ruoan jälkeen ei kiitetä mutta asiaan kuuluu se että aterian aikana ruokalajeja ylistetään vuolaasti  ja osoitetaan ilmein ja elein että ruoka on äärimmäisen herkullista. Syömisen saa lopettaa vasta kun on aivan räjähtämispisteessä.
33-Paras kohteliaisuus on reseptin pyytäminen. Joskin toteutus jälkikäteen on melkoisen vaikeaa koska kokit eivät osaa antaa mitään määriä tai aikoja, he itse kokkaavat silmä- ja sormituntumalla. 
34- Sisilialaiset uskovat että sisilialainen ruoka ja raaka-aineet ovat maailman parhaita. He ovat oikeassa.
35-Sisiliassa vieraana olevat eivät aja taksilla, se olisi kauhea häpeä. Sukulaisista joku järjestää itselleen vaikka töistä vapaata jos ei muuten kyyti järjesty. Kaupungissamme on 35 000 asukasta eikä ainottakaan taksia, taksiasemaa ei ole olemassakaan. Kukaan ei aja taksilla, sitä varten ovat olemassa sukulaiset. Tämäkin on sisilialaisille kunnia-asia. 
36-Sisilialainen koulu on itkettävän surkea.
37-Koulu tarjoaa seinät, pulpetit, kaapin ja opettajan. Piste.
38- Vessapaperin, kynät, koulukirjat, ruoan, teipin, käsisaippuan, lämmityslaitteen korjauksen, joulujuhlan roolivaatteet, piirustuspaperin jne jne jne ostavat ja maksavat isi ja äiti. 
39-Sisilialainen lastenlääkäri- ja omalääkärisysteemi on ilmainen ja erinomainen. Mikä tahansa pulma hoituu päivässä, omalle pediatrille tai omalääkärille voi soittaa myös kännykkään jos on hätä. 
40-Suuri osa sisilialaisrouvista hoitaa kotia, lapsia ja miestään, rahapussin nyörit tiukasti nyrkissä. Mies käy töissä ja kiikuttaa tilipussin vaimolle.
41-Sisilialaisrouvat käyvät usein kosmetologilla karvojenvahauksessa, hieronnassa, kynsihoidoissa ja jalkahoidoissa. Itsensä hemmottelu ei ole kallista. Minkä tahansa näistä hoidoista saa halutessaan myös kotiin samaan hintaan.
42-Useimmat sisiliaskodit muistuttavat pohjapiirustukseltaan sairaalaa; pitkä hämärä käytävä jonka yhdelle puolelle sijoittuvat kaikki huoneet riviin. Iso miinus.
43- Asunnot ovat suuria ja huonekorkeudet huimia. Iso plussa.


44-Pieniä asuntoja ei löydy, yksiöitä tai kaksioita ei rakenneta. Asuntoihiin  muuttaa perhe, sinkut pysyvät vanhempiensa kanssa. 
45-Harva sisilialislapsi muuttaa aikuisena yli 3 kilometrin päähän vanhemmistaan.
46-Vanhainkotiin joutuminen on suuri häpeä koko suvulle. Lapset hoitavat omat vanhempansa vanhempien omassa kodissa, tai jos tämä on aivan mahdotonta niin kotiin palkataan ulkopuolinen hoitaja.
46-Sisiliassa ketään ei koskaan, missään elämän vaiheessa, jätetä yksin. Jos olet sairas tai kokenut kovia, voit olla varma siitä että keittiöön ilmaantuu kattilakaupalla valmista ruokaa. Tuoretta leskeä ei jätetä hetkeksikään oman onnensa nojaan ilman seuraa ja lohduttajaa.  Päivin ja öin. Suku vastaa suomalaista työvoimatoimistoa, treffipalvelua, sosiaaliturvaa, lapsilisiä, ammatinvalinnaohjausta, työttömyysturvaa, mielenterveystoimistoa, pariterapiaa, sairaanhoitopalvelua, taksia, kriisiapua,  you name it. 
47-Sisilialaisia lapsia vartioidaan tarkasti, heidät viedään autolla kouluun ja haetaan sieltä koko ala-asteen ajan. Omat avaimet saa yleensä täysi-ikäisinä. En viitsi edes järkyttää sisililaismammoja kertomalla että muualla on mahdollista että 8- vuotias tulee itse koulusta kotiin, on siellä yksin monta tuntia, lämmittää itse ruoan mikrossa ja syö sen yksin odottaessaan vanhempiaan töistä.
48-Lapset saavat Sisiliassa paljon huomiota, heille jutellaan joka puolella ja kehutaan heidän söpöyttään ja taitavuuttaan. Leipomosta saa aina keksin, kiskalta karamellin. 
49-Sisiliassa kauppoihin ja baareihin sisääastuessa on tapana heittää yleinen ”Buongiorno” johon kaikki paikallaolevat vastaavat. Tutut tervehditään sitten tietenkin vielä erikseen. 
50-Viimeisenä lehtiotsikkoja jotka ovat jääneet mieleeni suomalaista lehdistä ja joita ei ikupävänä voisi nähdä sisilialaisen lehtikioskin ikkunassa.
”Mikä on oikea tapa jakaa menot avioparin kesken?”  (Avioparin kesken ei erotella tuloja eikä menoja. Kassa on yhteinen koko perheelle.)
”Kuinka monta tuntia alakoululainen voi olla kotona yksin?” (Tuntia?! Ei minuuttiakaan!)
”Vanhus löytynyt asunnostaa muumioituneena, ollut kuolleena 3kk” (ei Sisiliassa onnistu yksin eläminen, eikä siis myöskään yksin kuoleminen)
”Avattu  uusi lapsivapaa ravintola, vuokrataan häätilaisuuksia varten”  (Paikka menisi konkurssiin alta aikayksikön, lapset seuraavat aikuisten mukana joka paikkaan)






perjantai 28. lokakuuta 2011

Unelmasaapikkaita

Rohkenin tilata ensi kertaa brittien E-baysta itselleni kengàt. Nàin myynnissà Clarksin nilkkapituiset saappaat jotka nàyttivàt juuri tàydellisiltà, tarpeeksi korkeat jotta sààri sorjentuu mutta tarpeeksi matalat ettei mene koikkelehtimiseksi, aitoa nahkaa, mustat, kiilakorko mutta silti siro. Viime aikoina, siis raskauksien jàlkeen, olen keikkunut kenkien koon 39 ja 40 vàlillà, nyt otin brittinumeron 6 jonka sanottiin vastaavan kokoa 39,5 ja se on tismalleen sopiva! Jalassa saappaat ovat mukavat kuin tohvelit.
Hintaa tuli kaikkinensa n 60 euroa, postikulujen osuus oli 12 puntaa.
Voin siis suositella mità làmpimimmin! Tàltà myyjàltà kengàt tulivat hyvin kuplamuoviin pakattuna ja kirjattuna. Myynnissà on vielà sama malli yhtà kokoa isompana.




Jàin vielà haaveilemaan nàistà, vàhàn juhlavammista:
Lisàksi meinaan hyòtyà tànà vuonna siità ettà maiharit ovat muotia ja hankkia itselleni korollisen nilkkurimallin, Vagabondilla on ihanat joihin muuten on mità luultavimmin kàytetty sità samaa muottia joka heillà oli kàytòssà 90- luvun lopulla, silloin tosin ilman nauhoja. Ihan on ysàrivagabondieni kopiot!

Vielà unelmalistalla on matalat mutta pitkàvartiset maiharit, pitàà toimia nyt kun niità lòytyy ja ostaa kerralla kunnolliset joita voin pitàà sitten seuraavat 10 vuotta :)

Kuvat on siltà em Ebaymyyjàltà ja Suomessakin toimivalta nettimyyjàltà Hepon nettisivuilta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kepposen kysymykset

Sain mainiolta kanssabloggarilta Rouva Kepposelta ihanan ruusuisen tunnustuksen, kiitàn ja kumarran :)
Ja vastaan kuuliaisesti ruusujen mukana tulleisiin kysymyksiin:


1. Lempiruoka: Pizza, ehdottomasti. Aivan tarkalleen  metwursti-oliivi-kapris-ananaspizza mutta sitàhàn ei sovi tààllà pizzamaassa ààneen tunnustaa ettei tule valkotakit noutamaan. Ananasta on ihan turha kysellà alan ravintoloissa joten tàtà herkkua nautitaan kotona, lukittujen ovien takana. Pizzaa ei muuten Italiassa kuulu syòdà pàivàllà, ainoastaan myòhààn illalla.

2. Lempimakeinen: Salmiakit, fazerin suklaat. Kovin suomalaista siis. Italokarkit on àllòjà, oikeesti. Ei niità syò italialaiset itsekààn!

3. Lempiluettavani: Illalla ennen nukkumaanmenoa;Romaanit joiden pààosassa vahvat ja selvityvàt naiset. Esimerkkinà Fay Weldonin ja Joy Fieldingin tuotanto. Kahvihetkenà; suomalaiset naistenlehdet. Silloin harvoin kun syòn yksin silmàilen samalla italialaisia sensuurilehtià :D

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: kutominen,tai oikeamminhan termi kuuluu neulominen -mutta vain pienehkòjà juttuja, ne isot jààvàt aina kesken.


5. Lempielokuva: Yksi klassikkolempparini on Blade runner, uudemmista Avatar oli mielestàni kiehtova. Nàyttelijòistà tykkààn ihan àlyttòmàsti Cristopher Walkenista, tuijottelen heikompiakin leffoja jos on tiedossa ettà hàn vilahtaa jossain sivuosassa.

Annan samaisen tunnustuksen ihanaiselle Suville

Lovehandles


Mulla on aivan ihanat uudet saapikkaat jotka ansaitsevat oman postauksensa! Siis pikaisiin kuulemisiin :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Uusi keittiò!

Viime postauksesta on vieràhtànyt aikaa, mies saapui taas tànne kotikonnuille ja ensin piti romauttaa alas ja muurareiden toimesta uudelleenrakentaa osa keittiòn sisàkattoa .... Sitten rupesivat 70-luvulla asennetut ja sen mukaisesti toimivat (siis ei-toimivat, ei -aukeavat, eivàtkà-kiinnipysyvàt) laatikot ja kaapit ottamaan hiukan liikaa pààhàn. IKEAAAA!




 Ylàhyllyllà on paikallisen keramiikkataiteilijan tòità, rakastan niiden vàrejà. Alemmalla hyllyllà on miehen halpakaupasta ostamat lasit; " Kun niissà on just nàità kukkia joista sà niin tykkààt" ja tykkàànhàn minà. .
 Metrin mittaiset pyòrivàt tasot ilmaantuvat nàkòsàlle ja painuvat taas piiloon kuin Alladinin lampun henget...

                             
 Kaulimia on monta, mutta nàkisittepà kuinka monta piparinleipojaa meille ilmaantuu joka joulun alla! ja kaikilla pitàà olla oma kaulin, jotkut tuovat oman kotoaan :) Mutta ah tàtà jàrjestystà ja ooh sità ihmettà ettà laatikon voi vetàà ihan kokonaan ulos ilman ettà se putoaa varpaille.

 Nurkkakaapissa pyòrivàt sulassa sovussa Helmet ja Barillat.
Rakkaimpien astioiden kaappi.
Nyt meillà on Ramsjò-keittiò ja onnellinen emàntà. Laatikot liukuvat taianomaisesti kiinni ja kaappien ovia ei voi paukautella vaikka kuinka haluaisi tuoda ilmi ettà nyt ottaa mammaa jokin asia pààhàn, koska nekin mokomat sulkeutuvat itsestààn tàysin àànettòmàsti. Olen tàstà kaikesta toimivuudesta ja helppoudesta vilpittòmàn onnellinen ja olen pohtinut ihan vakavissani ettà jos ei minulla olisi tàtà ennen ollut kammottavaa ja toimimatonta keittiòtà vuosikaudet niin nyt en olisi nàin onnellinen. Enkà siis ennenkààn ollut onneton vaikka alimmasta laatikosta puuttui kokonaan vedin. Tuottaaako siis vàliaikainen puute ja haaveilu ja odotus suuremman onnen? Voiko samaa reseptià soveltaa ihmissuhteisiin; jos mies joutuu kosiskelemaan kuukausi/vuosikaupalla ennenkuin neito lankeaa syliin, onko liitto turvatumpi kuin yhdenyònjutusta alkanut? Tàmmòisià pohtii siis blondi hioessaan ja òljytessààn puista tyòtasoa, projekti jatkuu vielà arviolta pari viikkoa. Saa nàhdà mihin ajatuksellisiin sfààreihin tàssà vielà joudutaan.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Onnessani vol 2

Toinenkin hoviostajan (tàllà kertaa siskoni Johannan) toimittama paketti on perillà. Tàmà oli aika jànnà paketti, koska en ollut koskaan nàhnyt kaupassa astioita joita olin tilaamassa. Kàyn usein Iittalan ja Hackmannin sivuilla , mutta he eivàt toimita Suomen ulkopuolelle. Muutama pàivà sitten tarjouksessa oli jo aiemmin ihailemiani tuotteita ja heillà oli lisàksi tarjouksena ilmaiset postikulut,  tein tilauksen joka toimitettiin siskolleni, hàn pisti paketin samoin tein tulemaan Italiaan.
 Flirt Hola-aterimet olivat mahtavassa tarjouksessa, 16 kappaleen paketin normaalihinta oli yli satasen, sain ne kutakuinkin puoleen hintaan. Nyt ne ovat taas normaalihinnoilla... Malli on mielestàni arkeen sopiva mutta kuitenkin tyylikàs, erityisesti pidàn lusikoiden hiukan nelikulmaisesta muodosta ja haarukoiden leveàstà kaulaosasta. Flirttien malli istuu kàteen ja vàrit ovat juuri tàydelliset muita arabioitani ja iiittaloitani silmàllàpitàen, sinistà ja turkoosia.
 Ainoa asia mikà mietityttàà on varren koristelu, se on paketin mukaan painettu siirtokuvatekniikalla. Onko jollakulla lukijoista kokemusta siità miten vàrit pysyvàt jokapàivàisessà kàytòssà ja  konepesussa?

Toinen hankintani oli samaisen Flirt sarjan kuumajuomakannu. Idea on siinà ettà sama astia toimii sekà kattilana ettà termoksena, tyylikkyytensàkin puolesta kày tarjoiluastiasta. Kun vaikkapa glògià tai teevettà kuumennetaan hellalla se tapahtuu ilman valkoista holkkia, kuuma pannu sujautetaan sitten valkoiseen kuoreen joka tarrautuu kanuun napakasti magneetilla. Erittàin elegantti! Kannun ovh oli 84 €, tarjouksessa edelleen 30€. Kannu oli suurempi kuin mielikuvassani,  ulkonàkò ja viimeistely ylitti odotukset.

Tàssà Flirt kannu "termosasennossa".

Vàhàks oon onnessani!

Hoviostaja Suvin paketti on perillà!
 Ksylitolia kaikissa muodoissa, dippipusseja, fariinisokeria, kaurahiutaleita, liivatejauhetta, suodatinpusseja ja borssikeittovihannekset kuivattuna. Superhyvàà tàmà keitto, erinomainen ostos keiton ystàville.
 Suomalaisia lehtià! Mahtavaa!
Ja herkkuna viimeiseksi; Klaus Haapaniemen Korentomukit Iittalan mallistosta. Olin ensin sità mieltà ettei Korento iskenyt mutta tàssà sità nyt ollaan :D On ne aika ihanat...

Ulkosuomalainen ei juuri tàmàn onnellisemmaksi voi enàà muuttua!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Venereissu loppui lyhyeen

Perheen Isukki on taas kotona viikon verran ja arkikin kummasti helpottuu kun kahta lasta huoltamassa ovat peràti kaksi kàsiparia ja ennekaikkea kaksi pààtà eli kahdet hermot, pikkusillahan on kumma taipumus haluta asioita kovaàànisesti vaatien juuri samalla sekunnin murto-osalla.

Minun kohdaltani lomat ovat jo ohi mutta vapaaseen aamupàivàànkin saa mahdutettua mukavaa lomanoloista toimintaa. Pakkasimme reippaina kylmàkassit ja làhdimme liikeelle, Milo kaikista innokaimpana. Kalastus on hànestà aivan mahtava juttu.


Lapsilla oli hauskaa, vàlillà kiidettiin ihan hyvàà vauhtia mutta kumpaakin vain nauratti!

 Matilda tutkii tilannetta vielà tàssà vaiheessa valpaana ja kiinnostuneena. Ihan ulapalle ei làhdetty ollenkaan koska merenkàynti oli aikaa kovaa.
 Kaloja, pikkusinttejà, saatiin kolme, joista yksi pomppasi karkuun takaisin mereen, niità kahta muuta ihailtiinkin sitten moneen otteeseen ensin veneessà àmpàrissà ja sitten kuivalla maalla muovipussissa. "Mamma saanko taas kattoa niità kaloja?"
 Aallot keikuttivat venettà aika tavalla joka kerran pysàhtyessàmme tai hiljentàessàmme vauhtia. Matilda alkoi vakavoitua ja ehdotteli veneestà poislàhtòà.
Paluumatka venesatamaan menikin sitten nàissà tunnelmissà :D Eli merisairaus iski naperoon! Onneksi aamiainen pysyi kuitenkin lapsen sisàpuolella ;)
Puolen tunnin pààstà olimme hiekkarannalla ja keikutus oli vain kaukainen muisto. Mistà minàkààn en ollut kovin pahoillani.

                                    

En meinaa pysyà housuissani kun Suomesta on tulossa (kiitos hovihankkijoiden) kaksi mahtavaa pakettia -eikà kummassakaa ole ainottakaan vaatetta!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Talvitakkikavalkadi


Tàssà Matildan talven takit nàytillà. Haalareitahan tààllà ei tunneta eivàtkà làmpòtilatkaan eivàt koskaan laske nollan alle, joten toppiksella pàrjàà, alla pidetààn ihan tavallaisia vaatteita. Kumma kyllà viimetalvisetkin nàyttàvàt vielà suurelta osin mahtuvan, joten monta jài kàyttòòn ja vain pari pienintà làhtee myyntiin. Mikàs nàistà eniten iskee?
Tàmà on Mayoralin viime talven mallistosta.



Mayoral, ihana valkea helmenhohto elegantimpiin tilaisuuksiin.

Tàmàkin on ostettu viime vuonna, ihana! Mayoralia edelleen.

Tàmà on ainoa uusi hankinta, ihan oikeaa tarvettahan ei olisi ollut, mutta tàmà vihreàn sàvy on mielestàni aivan mahtava!

Vihreàn takin malli nàkyy paremmin, vàri on oikea tuossa ylemmàssà lainatussa kuvassa. Mayoral.

Tàmà sen sijaan làhtee myyntiin koska jài kàyttàmàttà ja nyt on jo liian pieni. Mayoral 18 kk.




Myyntiin myòs Englannista hankittu pòrròtakki, ihana mutta nyt pieni. Koko sopiva 12-18kk.

Mayoralin pidempi malli kauniin suklaaruskeana menee myyntiin. Kokoa 12-18 kk.

Tàssà sàvy on làhempànà oikeaa.
Hihkaiskaa jos joku kolmesta viimeisestà eli myynnissàolevista kiinnostaa niin laitan tarkempaa selostusta ja hintoja.

tiistai 30. elokuuta 2011

Sisilialainen liikennekulttuuri ja suomalaisressukka

Asuin Suomessa kolmikymppiseksi, eikà kortittomuuteni pààkaupunkiseudulla tuottanut ongelmia. Sisiliaan muuttaessani asiat saivat toisen laidan, tààllà ajokortti on ihan perustavanlaatuinen vaatimus, jollei sità ole niin elàmà kày todella hankalaksi. Busseilla liikkuminen on vaivalloista eikà sovi jos on esimerkiksi tyòn vuoksi noudatettava aikatauluja- julkiset liikennevàlineet kun eivàt niità tunnu tuntevan.

Ensi vuodet pàrryyttelin mopoilla ja skoottereilla, mutta kun haavekuviin nousivat pààllimmàisenà lapset, oli pakko laittautua autokouluun. Suomalaiseen mentaliteettiini ei oikein sopinut paikallinen tapa ettà lapset lastataan skootterin kyytiin  siinà kuin kauppakassitkin eli vekara kulkee sujuvasti jalkojen vàlissà tai takapakkarilla pomppien ja kypàràttòmànà tukka tuulessa liuhuen. Kààk. Tosin viime vuosina kypàròitàkin nàkee aina vain useammin kun ne tulivat tààllàkin ihan lainmààrààmiksi.

Niin, se ajokortti. Lyòttàydyin sinne teinien joukkoon ja opiskelin ahkerasti, pààsin ekalla yrittàmàllà sekà kirjallisesta ettà ajokokeesta làpi. Kortin sain siis vuonna 2003. Jollen ihan vààrin muista niin kortti maksoi silloin 450 euroa ja siihen muutama hassu ajotunti pààlle jotka olivat kymmenen euron luokkaa per kerta. Suuren osan ajoista tein kuitenkin miehen ja sisiliasukulaisten kanssa, se on tààllà ihan luvallista kunhan on siihen edellyttàvà autokoulun myòntàmà Foglio Rosa hallussa, tàmà Vaaleanpunainen Paperi todistaa sità ettà liikennesàànnòt on opiskeltu. Takalasiin teipataan iso P kirjain, se merkkaa Principiantea eli Aloittelijaa.

Italialaisen ajokortin kanssa ei  kauaa nokka tuhise, talvi- ym erikoisajo-olosuhteista tààllà ei olla koskaan kuultukaan joten ei tarvitse odotella vuodenaikojen vaihtumista, parissa kuukaudessa kortti on lompsassa. Kortin saaminen on siis halpaa ja helppoa, mutta siihen se helppous sitten loppuukin.
Sisiliassa ajminen on PAINAJAISMAISTA! Liikennesàànnòt ovat periaatteessa  samat kuin Suomessakin, eli annetaan etuajo-oikeus oikealta tuleville ja Stop merkin kohdalla pysàhdytààn jne jne, mutta tosiasiassa kukaan ei noudata liikennesààntòjà. Kun kukaan ei niità noudata et voi niità noudattaa sinàkààn, tai aiheutat enemmàn vaaratilanteita kuin ne kaikki muut jotka eivàt niità noudata. Koitapas vetàà jarrut pohjaan stopin kohdalla niin aiheutat vuosisadan  ketjukolarin. Tai jos jààt risteyksessà odottamaan vuoroasi antaen etuajo-oikeuden niille joille se kuuluu, niin voit odottaa siinà pikkutunneille ja sillàvàlin muut ajavat ohitsesi vasemmalta ja oikealta elleivàt ihan ylitsesikin. Jollet tyònnà auton nokkaa puoliksi ajotielle niin muut eivàt edes ymmàrrà ettà olet ajamassa eteenpàin. Tarjoavat kenties tyòntòapua.
Torvea soitetaan missà tahansa tilanteessa ja kymmenen vuoden harjoituksen jàlkeen olen jo oppinut tunnistamaan eri torvensoittotavat, joiden viestit vaihtelevat vàlillà "ciao amico mio" =hei ystàvàni, "fai attenzione" = "varo, minà olen tàssà"  ja "BASTARDOOOOOO", no,  tuskin tarvitsee kààntàà...

Jalankulkijat eivàt voi missààn nimessà luottaa siihen etteikò suojatiellà auto voi ajaa pààllesi. Voi ajaa. Se on jopa todennnàkòisempàà kuin muilla ajotien pàtkillà, koska suojatien kohdallehan on niin kiva parkkeerata ja sitten siità peruutella pois jalankulkijoiden varpaiden yli. Useamman kerran on joutunut paukauttamaan nyrkillà takalasiin kun kaara on pyrkinyt vàkisin syliin.
Muiden autoilijoiden tarkkavaisuuden yllàpitàmiseksi kuuluaa asiaan ettà autonovia làvàytellààn auki ajotiellà turhia peiliinvilkuiluja harrastamatta. Tàssà kohtaa se yllàtetty siitten pààstàà sen kunnon "BASTARDOOOOOO" tòòttàyksen ja sitten jatketaan taas samaan malliin.

Koko liikenne puuroutuu tai paremminkin jàà tàysin jumiin paristakin syystà, joko risteyksen kaikilta neljàltà suunnalta tulevat autot ovat kàrkkyneet eteenpàin niin ettà kaikki ovat motissa, tai sitten autoja on parkkeerattu kahteen tai kolmeen riviin ja ajovàylà ei riità kuin yhteen suuntaan kerrallaan. Tai sitten Giuseppe on nàhnyt vastaantulevan tuttunsa  Giorgion, ja leppoisasti siinà vaihdellaan sitten kuulumiset autonikkunoista  ja peràssàolevat odottavat. Odottavat hetken ja sitten alkaa taas armoton toitotus. Niikuin kaikissa muissakin tilanteissa joissa liikenne on jumissa.  



Kun kaikkeen edellàolevaan lisàtààn se tosiasia ettà usein liikennemerkeistà ei kertakaikkiaan saa tolkkua, tienviittoja ei joko ole tai sitten ne ovat parimetristen puskien piilottamia, ajamisesta tulee aika jànnittàvà kokemus. Omassa kaupunkipiirissà pyòriessà mennààn muistin varassa, ei tarvitse tarkastella liikennemerkkejà tietààkseen mihin ei kertakaikkinaan voi kààntyà ja missà on sairaala ja missà ruokakauppa. Mutta auta armias jos piti làhteà kaupungista ulos, sinne olemattomien viitoitusten armoille.  Nou nou nou. Olin aivan satavarma ettà jos uskaltaudun kaupungin rajojen ulkopuolelle niin
 1) eksyn vàlittòmàsti.
2) en nàe missààn mitààn viitoituksia ja eksyn vielà pahemmin
3) joudun jonnekin aivan tuntemattomalle tàysin asumattomalle syrjàseudulle jossa ei tietenkààn kànnykkàkààn pelaa
4) en voi siis soittaa kenellekààn saadakseni apua vaan ajan pààmààràttòmàsti eteenpàin
5) rengas puhkeaa tai vaihtoehtoisesti bensa loppuu
6) lopulta kuolen helteeseen ja muutun autossani muumioksi.



Itsesuojeluvaistoni esti minua tarttumasta rattiin viime keskiviikkoon saakka. Kunnes suomalainen Terhi soitti ettà he ovat loma-asunnollaan 40 kilometrin pààssà meiltà, ja enkò ole saanut meilià jonka hàn oli làhettànyt jo monta pàivàà sitten ja tulkaa huomenna meille. Suomalainen! Mutta voi ei ja apua, kuski eli mies on Italian toisessa pààssà tyòssà, miten pààsen Terhille? Huomenna! Terhi yllytti ettà tule tule, ei se ole yhtààn vaikea reitti, ihan suoraan vaan. Kàdet rupesivat hikoilemaan aivan saman tien mutta lupasin yrittàà. Tenttasin tarkkaakin tarkemmat ajo-ohjeet ja làhdin koeajamaan reittià saman tien sen enempàà jahkailematta. Lapset vein sentààn kerhoon, ajattelin ettà pelastan ainakin heidàt autoon kàristymiseltà.
En ole ehkà ikinà jànnittànyt niin paljon. Rystyset valkoisina puristin rattia ja lauleskelin itselleni rauhoittavia ja kannustavia lauluja. Mutta minà onnistuin!!! Seitsemàn vuoden jàlkeen ajoin Sisilialaista maantietà ja selvisin hengissà takaisin kotiin! Takaisintulomatkalla hymyilin niin ettà ihan nolotti :D Seuraavana pàivànà varsinainen reissu lasten kanssa meni jo ihan lupsakasti ja Terhin luona oli erinomaisen mukavaa.

Tarvinneeko sanoa mihin ajoin kahville heti seuraavana pàivànà, tàssà todistuskappale:



Eikà jàà ainoaksi kerraksi!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pikku rinsessa

Olen ollut aina sità mieltà ettà poikalapset ovat jotenkin hauskempia, jotenkin suorempia ja helpompia, tytòt venkoilevempia ja vaikeampia. Mutta kyllà tàmà meidàn neitimme on sunnattoman valloittava kaikkine "INANAA!" huudahduksineen joka kerran kun jotain kimaltelevaa ja vaaleanpunaista ilmaantuu nàkòpiiriin! Heiluvat hameenhelmat ovat hienoista mità tiedetààn ja mità enemmàn pantoja, pinnejà, kaulakoruja ja helminauhoja on hiuksissa, ranteissa ja kaulalla, sen parempi.
Inana pikku rinsessa.