perjantai 28. lokakuuta 2011

Unelmasaapikkaita

Rohkenin tilata ensi kertaa brittien E-baysta itselleni kengàt. Nàin myynnissà Clarksin nilkkapituiset saappaat jotka nàyttivàt juuri tàydellisiltà, tarpeeksi korkeat jotta sààri sorjentuu mutta tarpeeksi matalat ettei mene koikkelehtimiseksi, aitoa nahkaa, mustat, kiilakorko mutta silti siro. Viime aikoina, siis raskauksien jàlkeen, olen keikkunut kenkien koon 39 ja 40 vàlillà, nyt otin brittinumeron 6 jonka sanottiin vastaavan kokoa 39,5 ja se on tismalleen sopiva! Jalassa saappaat ovat mukavat kuin tohvelit.
Hintaa tuli kaikkinensa n 60 euroa, postikulujen osuus oli 12 puntaa.
Voin siis suositella mità làmpimimmin! Tàltà myyjàltà kengàt tulivat hyvin kuplamuoviin pakattuna ja kirjattuna. Myynnissà on vielà sama malli yhtà kokoa isompana.




Jàin vielà haaveilemaan nàistà, vàhàn juhlavammista:
Lisàksi meinaan hyòtyà tànà vuonna siità ettà maiharit ovat muotia ja hankkia itselleni korollisen nilkkurimallin, Vagabondilla on ihanat joihin muuten on mità luultavimmin kàytetty sità samaa muottia joka heillà oli kàytòssà 90- luvun lopulla, silloin tosin ilman nauhoja. Ihan on ysàrivagabondieni kopiot!

Vielà unelmalistalla on matalat mutta pitkàvartiset maiharit, pitàà toimia nyt kun niità lòytyy ja ostaa kerralla kunnolliset joita voin pitàà sitten seuraavat 10 vuotta :)

Kuvat on siltà em Ebaymyyjàltà ja Suomessakin toimivalta nettimyyjàltà Hepon nettisivuilta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kepposen kysymykset

Sain mainiolta kanssabloggarilta Rouva Kepposelta ihanan ruusuisen tunnustuksen, kiitàn ja kumarran :)
Ja vastaan kuuliaisesti ruusujen mukana tulleisiin kysymyksiin:


1. Lempiruoka: Pizza, ehdottomasti. Aivan tarkalleen  metwursti-oliivi-kapris-ananaspizza mutta sitàhàn ei sovi tààllà pizzamaassa ààneen tunnustaa ettei tule valkotakit noutamaan. Ananasta on ihan turha kysellà alan ravintoloissa joten tàtà herkkua nautitaan kotona, lukittujen ovien takana. Pizzaa ei muuten Italiassa kuulu syòdà pàivàllà, ainoastaan myòhààn illalla.

2. Lempimakeinen: Salmiakit, fazerin suklaat. Kovin suomalaista siis. Italokarkit on àllòjà, oikeesti. Ei niità syò italialaiset itsekààn!

3. Lempiluettavani: Illalla ennen nukkumaanmenoa;Romaanit joiden pààosassa vahvat ja selvityvàt naiset. Esimerkkinà Fay Weldonin ja Joy Fieldingin tuotanto. Kahvihetkenà; suomalaiset naistenlehdet. Silloin harvoin kun syòn yksin silmàilen samalla italialaisia sensuurilehtià :D

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: kutominen,tai oikeamminhan termi kuuluu neulominen -mutta vain pienehkòjà juttuja, ne isot jààvàt aina kesken.


5. Lempielokuva: Yksi klassikkolempparini on Blade runner, uudemmista Avatar oli mielestàni kiehtova. Nàyttelijòistà tykkààn ihan àlyttòmàsti Cristopher Walkenista, tuijottelen heikompiakin leffoja jos on tiedossa ettà hàn vilahtaa jossain sivuosassa.

Annan samaisen tunnustuksen ihanaiselle Suville

Lovehandles


Mulla on aivan ihanat uudet saapikkaat jotka ansaitsevat oman postauksensa! Siis pikaisiin kuulemisiin :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Uusi keittiò!

Viime postauksesta on vieràhtànyt aikaa, mies saapui taas tànne kotikonnuille ja ensin piti romauttaa alas ja muurareiden toimesta uudelleenrakentaa osa keittiòn sisàkattoa .... Sitten rupesivat 70-luvulla asennetut ja sen mukaisesti toimivat (siis ei-toimivat, ei -aukeavat, eivàtkà-kiinnipysyvàt) laatikot ja kaapit ottamaan hiukan liikaa pààhàn. IKEAAAA!




 Ylàhyllyllà on paikallisen keramiikkataiteilijan tòità, rakastan niiden vàrejà. Alemmalla hyllyllà on miehen halpakaupasta ostamat lasit; " Kun niissà on just nàità kukkia joista sà niin tykkààt" ja tykkàànhàn minà. .
 Metrin mittaiset pyòrivàt tasot ilmaantuvat nàkòsàlle ja painuvat taas piiloon kuin Alladinin lampun henget...

                             
 Kaulimia on monta, mutta nàkisittepà kuinka monta piparinleipojaa meille ilmaantuu joka joulun alla! ja kaikilla pitàà olla oma kaulin, jotkut tuovat oman kotoaan :) Mutta ah tàtà jàrjestystà ja ooh sità ihmettà ettà laatikon voi vetàà ihan kokonaan ulos ilman ettà se putoaa varpaille.

 Nurkkakaapissa pyòrivàt sulassa sovussa Helmet ja Barillat.
Rakkaimpien astioiden kaappi.
Nyt meillà on Ramsjò-keittiò ja onnellinen emàntà. Laatikot liukuvat taianomaisesti kiinni ja kaappien ovia ei voi paukautella vaikka kuinka haluaisi tuoda ilmi ettà nyt ottaa mammaa jokin asia pààhàn, koska nekin mokomat sulkeutuvat itsestààn tàysin àànettòmàsti. Olen tàstà kaikesta toimivuudesta ja helppoudesta vilpittòmàn onnellinen ja olen pohtinut ihan vakavissani ettà jos ei minulla olisi tàtà ennen ollut kammottavaa ja toimimatonta keittiòtà vuosikaudet niin nyt en olisi nàin onnellinen. Enkà siis ennenkààn ollut onneton vaikka alimmasta laatikosta puuttui kokonaan vedin. Tuottaaako siis vàliaikainen puute ja haaveilu ja odotus suuremman onnen? Voiko samaa reseptià soveltaa ihmissuhteisiin; jos mies joutuu kosiskelemaan kuukausi/vuosikaupalla ennenkuin neito lankeaa syliin, onko liitto turvatumpi kuin yhdenyònjutusta alkanut? Tàmmòisià pohtii siis blondi hioessaan ja òljytessààn puista tyòtasoa, projekti jatkuu vielà arviolta pari viikkoa. Saa nàhdà mihin ajatuksellisiin sfààreihin tàssà vielà joudutaan.

tiistai 13. syyskuuta 2011

Onnessani vol 2

Toinenkin hoviostajan (tàllà kertaa siskoni Johannan) toimittama paketti on perillà. Tàmà oli aika jànnà paketti, koska en ollut koskaan nàhnyt kaupassa astioita joita olin tilaamassa. Kàyn usein Iittalan ja Hackmannin sivuilla , mutta he eivàt toimita Suomen ulkopuolelle. Muutama pàivà sitten tarjouksessa oli jo aiemmin ihailemiani tuotteita ja heillà oli lisàksi tarjouksena ilmaiset postikulut,  tein tilauksen joka toimitettiin siskolleni, hàn pisti paketin samoin tein tulemaan Italiaan.
 Flirt Hola-aterimet olivat mahtavassa tarjouksessa, 16 kappaleen paketin normaalihinta oli yli satasen, sain ne kutakuinkin puoleen hintaan. Nyt ne ovat taas normaalihinnoilla... Malli on mielestàni arkeen sopiva mutta kuitenkin tyylikàs, erityisesti pidàn lusikoiden hiukan nelikulmaisesta muodosta ja haarukoiden leveàstà kaulaosasta. Flirttien malli istuu kàteen ja vàrit ovat juuri tàydelliset muita arabioitani ja iiittaloitani silmàllàpitàen, sinistà ja turkoosia.
 Ainoa asia mikà mietityttàà on varren koristelu, se on paketin mukaan painettu siirtokuvatekniikalla. Onko jollakulla lukijoista kokemusta siità miten vàrit pysyvàt jokapàivàisessà kàytòssà ja  konepesussa?

Toinen hankintani oli samaisen Flirt sarjan kuumajuomakannu. Idea on siinà ettà sama astia toimii sekà kattilana ettà termoksena, tyylikkyytensàkin puolesta kày tarjoiluastiasta. Kun vaikkapa glògià tai teevettà kuumennetaan hellalla se tapahtuu ilman valkoista holkkia, kuuma pannu sujautetaan sitten valkoiseen kuoreen joka tarrautuu kanuun napakasti magneetilla. Erittàin elegantti! Kannun ovh oli 84 €, tarjouksessa edelleen 30€. Kannu oli suurempi kuin mielikuvassani,  ulkonàkò ja viimeistely ylitti odotukset.

Tàssà Flirt kannu "termosasennossa".

Vàhàks oon onnessani!

Hoviostaja Suvin paketti on perillà!
 Ksylitolia kaikissa muodoissa, dippipusseja, fariinisokeria, kaurahiutaleita, liivatejauhetta, suodatinpusseja ja borssikeittovihannekset kuivattuna. Superhyvàà tàmà keitto, erinomainen ostos keiton ystàville.
 Suomalaisia lehtià! Mahtavaa!
Ja herkkuna viimeiseksi; Klaus Haapaniemen Korentomukit Iittalan mallistosta. Olin ensin sità mieltà ettei Korento iskenyt mutta tàssà sità nyt ollaan :D On ne aika ihanat...

Ulkosuomalainen ei juuri tàmàn onnellisemmaksi voi enàà muuttua!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Venereissu loppui lyhyeen

Perheen Isukki on taas kotona viikon verran ja arkikin kummasti helpottuu kun kahta lasta huoltamassa ovat peràti kaksi kàsiparia ja ennekaikkea kaksi pààtà eli kahdet hermot, pikkusillahan on kumma taipumus haluta asioita kovaàànisesti vaatien juuri samalla sekunnin murto-osalla.

Minun kohdaltani lomat ovat jo ohi mutta vapaaseen aamupàivàànkin saa mahdutettua mukavaa lomanoloista toimintaa. Pakkasimme reippaina kylmàkassit ja làhdimme liikeelle, Milo kaikista innokaimpana. Kalastus on hànestà aivan mahtava juttu.


Lapsilla oli hauskaa, vàlillà kiidettiin ihan hyvàà vauhtia mutta kumpaakin vain nauratti!

 Matilda tutkii tilannetta vielà tàssà vaiheessa valpaana ja kiinnostuneena. Ihan ulapalle ei làhdetty ollenkaan koska merenkàynti oli aikaa kovaa.
 Kaloja, pikkusinttejà, saatiin kolme, joista yksi pomppasi karkuun takaisin mereen, niità kahta muuta ihailtiinkin sitten moneen otteeseen ensin veneessà àmpàrissà ja sitten kuivalla maalla muovipussissa. "Mamma saanko taas kattoa niità kaloja?"
 Aallot keikuttivat venettà aika tavalla joka kerran pysàhtyessàmme tai hiljentàessàmme vauhtia. Matilda alkoi vakavoitua ja ehdotteli veneestà poislàhtòà.
Paluumatka venesatamaan menikin sitten nàissà tunnelmissà :D Eli merisairaus iski naperoon! Onneksi aamiainen pysyi kuitenkin lapsen sisàpuolella ;)
Puolen tunnin pààstà olimme hiekkarannalla ja keikutus oli vain kaukainen muisto. Mistà minàkààn en ollut kovin pahoillani.

                                    

En meinaa pysyà housuissani kun Suomesta on tulossa (kiitos hovihankkijoiden) kaksi mahtavaa pakettia -eikà kummassakaa ole ainottakaan vaatetta!

keskiviikko 7. syyskuuta 2011

Talvitakkikavalkadi


Tàssà Matildan talven takit nàytillà. Haalareitahan tààllà ei tunneta eivàtkà làmpòtilatkaan eivàt koskaan laske nollan alle, joten toppiksella pàrjàà, alla pidetààn ihan tavallaisia vaatteita. Kumma kyllà viimetalvisetkin nàyttàvàt vielà suurelta osin mahtuvan, joten monta jài kàyttòòn ja vain pari pienintà làhtee myyntiin. Mikàs nàistà eniten iskee?
Tàmà on Mayoralin viime talven mallistosta.



Mayoral, ihana valkea helmenhohto elegantimpiin tilaisuuksiin.

Tàmàkin on ostettu viime vuonna, ihana! Mayoralia edelleen.

Tàmà on ainoa uusi hankinta, ihan oikeaa tarvettahan ei olisi ollut, mutta tàmà vihreàn sàvy on mielestàni aivan mahtava!

Vihreàn takin malli nàkyy paremmin, vàri on oikea tuossa ylemmàssà lainatussa kuvassa. Mayoral.

Tàmà sen sijaan làhtee myyntiin koska jài kàyttàmàttà ja nyt on jo liian pieni. Mayoral 18 kk.




Myyntiin myòs Englannista hankittu pòrròtakki, ihana mutta nyt pieni. Koko sopiva 12-18kk.

Mayoralin pidempi malli kauniin suklaaruskeana menee myyntiin. Kokoa 12-18 kk.

Tàssà sàvy on làhempànà oikeaa.
Hihkaiskaa jos joku kolmesta viimeisestà eli myynnissàolevista kiinnostaa niin laitan tarkempaa selostusta ja hintoja.

tiistai 30. elokuuta 2011

Sisilialainen liikennekulttuuri ja suomalaisressukka

Asuin Suomessa kolmikymppiseksi, eikà kortittomuuteni pààkaupunkiseudulla tuottanut ongelmia. Sisiliaan muuttaessani asiat saivat toisen laidan, tààllà ajokortti on ihan perustavanlaatuinen vaatimus, jollei sità ole niin elàmà kày todella hankalaksi. Busseilla liikkuminen on vaivalloista eikà sovi jos on esimerkiksi tyòn vuoksi noudatettava aikatauluja- julkiset liikennevàlineet kun eivàt niità tunnu tuntevan.

Ensi vuodet pàrryyttelin mopoilla ja skoottereilla, mutta kun haavekuviin nousivat pààllimmàisenà lapset, oli pakko laittautua autokouluun. Suomalaiseen mentaliteettiini ei oikein sopinut paikallinen tapa ettà lapset lastataan skootterin kyytiin  siinà kuin kauppakassitkin eli vekara kulkee sujuvasti jalkojen vàlissà tai takapakkarilla pomppien ja kypàràttòmànà tukka tuulessa liuhuen. Kààk. Tosin viime vuosina kypàròitàkin nàkee aina vain useammin kun ne tulivat tààllàkin ihan lainmààrààmiksi.

Niin, se ajokortti. Lyòttàydyin sinne teinien joukkoon ja opiskelin ahkerasti, pààsin ekalla yrittàmàllà sekà kirjallisesta ettà ajokokeesta làpi. Kortin sain siis vuonna 2003. Jollen ihan vààrin muista niin kortti maksoi silloin 450 euroa ja siihen muutama hassu ajotunti pààlle jotka olivat kymmenen euron luokkaa per kerta. Suuren osan ajoista tein kuitenkin miehen ja sisiliasukulaisten kanssa, se on tààllà ihan luvallista kunhan on siihen edellyttàvà autokoulun myòntàmà Foglio Rosa hallussa, tàmà Vaaleanpunainen Paperi todistaa sità ettà liikennesàànnòt on opiskeltu. Takalasiin teipataan iso P kirjain, se merkkaa Principiantea eli Aloittelijaa.

Italialaisen ajokortin kanssa ei  kauaa nokka tuhise, talvi- ym erikoisajo-olosuhteista tààllà ei olla koskaan kuultukaan joten ei tarvitse odotella vuodenaikojen vaihtumista, parissa kuukaudessa kortti on lompsassa. Kortin saaminen on siis halpaa ja helppoa, mutta siihen se helppous sitten loppuukin.
Sisiliassa ajminen on PAINAJAISMAISTA! Liikennesàànnòt ovat periaatteessa  samat kuin Suomessakin, eli annetaan etuajo-oikeus oikealta tuleville ja Stop merkin kohdalla pysàhdytààn jne jne, mutta tosiasiassa kukaan ei noudata liikennesààntòjà. Kun kukaan ei niità noudata et voi niità noudattaa sinàkààn, tai aiheutat enemmàn vaaratilanteita kuin ne kaikki muut jotka eivàt niità noudata. Koitapas vetàà jarrut pohjaan stopin kohdalla niin aiheutat vuosisadan  ketjukolarin. Tai jos jààt risteyksessà odottamaan vuoroasi antaen etuajo-oikeuden niille joille se kuuluu, niin voit odottaa siinà pikkutunneille ja sillàvàlin muut ajavat ohitsesi vasemmalta ja oikealta elleivàt ihan ylitsesikin. Jollet tyònnà auton nokkaa puoliksi ajotielle niin muut eivàt edes ymmàrrà ettà olet ajamassa eteenpàin. Tarjoavat kenties tyòntòapua.
Torvea soitetaan missà tahansa tilanteessa ja kymmenen vuoden harjoituksen jàlkeen olen jo oppinut tunnistamaan eri torvensoittotavat, joiden viestit vaihtelevat vàlillà "ciao amico mio" =hei ystàvàni, "fai attenzione" = "varo, minà olen tàssà"  ja "BASTARDOOOOOO", no,  tuskin tarvitsee kààntàà...

Jalankulkijat eivàt voi missààn nimessà luottaa siihen etteikò suojatiellà auto voi ajaa pààllesi. Voi ajaa. Se on jopa todennnàkòisempàà kuin muilla ajotien pàtkillà, koska suojatien kohdallehan on niin kiva parkkeerata ja sitten siità peruutella pois jalankulkijoiden varpaiden yli. Useamman kerran on joutunut paukauttamaan nyrkillà takalasiin kun kaara on pyrkinyt vàkisin syliin.
Muiden autoilijoiden tarkkavaisuuden yllàpitàmiseksi kuuluaa asiaan ettà autonovia làvàytellààn auki ajotiellà turhia peiliinvilkuiluja harrastamatta. Tàssà kohtaa se yllàtetty siitten pààstàà sen kunnon "BASTARDOOOOOO" tòòttàyksen ja sitten jatketaan taas samaan malliin.

Koko liikenne puuroutuu tai paremminkin jàà tàysin jumiin paristakin syystà, joko risteyksen kaikilta neljàltà suunnalta tulevat autot ovat kàrkkyneet eteenpàin niin ettà kaikki ovat motissa, tai sitten autoja on parkkeerattu kahteen tai kolmeen riviin ja ajovàylà ei riità kuin yhteen suuntaan kerrallaan. Tai sitten Giuseppe on nàhnyt vastaantulevan tuttunsa  Giorgion, ja leppoisasti siinà vaihdellaan sitten kuulumiset autonikkunoista  ja peràssàolevat odottavat. Odottavat hetken ja sitten alkaa taas armoton toitotus. Niikuin kaikissa muissakin tilanteissa joissa liikenne on jumissa.  



Kun kaikkeen edellàolevaan lisàtààn se tosiasia ettà usein liikennemerkeistà ei kertakaikkiaan saa tolkkua, tienviittoja ei joko ole tai sitten ne ovat parimetristen puskien piilottamia, ajamisesta tulee aika jànnittàvà kokemus. Omassa kaupunkipiirissà pyòriessà mennààn muistin varassa, ei tarvitse tarkastella liikennemerkkejà tietààkseen mihin ei kertakaikkinaan voi kààntyà ja missà on sairaala ja missà ruokakauppa. Mutta auta armias jos piti làhteà kaupungista ulos, sinne olemattomien viitoitusten armoille.  Nou nou nou. Olin aivan satavarma ettà jos uskaltaudun kaupungin rajojen ulkopuolelle niin
 1) eksyn vàlittòmàsti.
2) en nàe missààn mitààn viitoituksia ja eksyn vielà pahemmin
3) joudun jonnekin aivan tuntemattomalle tàysin asumattomalle syrjàseudulle jossa ei tietenkààn kànnykkàkààn pelaa
4) en voi siis soittaa kenellekààn saadakseni apua vaan ajan pààmààràttòmàsti eteenpàin
5) rengas puhkeaa tai vaihtoehtoisesti bensa loppuu
6) lopulta kuolen helteeseen ja muutun autossani muumioksi.



Itsesuojeluvaistoni esti minua tarttumasta rattiin viime keskiviikkoon saakka. Kunnes suomalainen Terhi soitti ettà he ovat loma-asunnollaan 40 kilometrin pààssà meiltà, ja enkò ole saanut meilià jonka hàn oli làhettànyt jo monta pàivàà sitten ja tulkaa huomenna meille. Suomalainen! Mutta voi ei ja apua, kuski eli mies on Italian toisessa pààssà tyòssà, miten pààsen Terhille? Huomenna! Terhi yllytti ettà tule tule, ei se ole yhtààn vaikea reitti, ihan suoraan vaan. Kàdet rupesivat hikoilemaan aivan saman tien mutta lupasin yrittàà. Tenttasin tarkkaakin tarkemmat ajo-ohjeet ja làhdin koeajamaan reittià saman tien sen enempàà jahkailematta. Lapset vein sentààn kerhoon, ajattelin ettà pelastan ainakin heidàt autoon kàristymiseltà.
En ole ehkà ikinà jànnittànyt niin paljon. Rystyset valkoisina puristin rattia ja lauleskelin itselleni rauhoittavia ja kannustavia lauluja. Mutta minà onnistuin!!! Seitsemàn vuoden jàlkeen ajoin Sisilialaista maantietà ja selvisin hengissà takaisin kotiin! Takaisintulomatkalla hymyilin niin ettà ihan nolotti :D Seuraavana pàivànà varsinainen reissu lasten kanssa meni jo ihan lupsakasti ja Terhin luona oli erinomaisen mukavaa.

Tarvinneeko sanoa mihin ajoin kahville heti seuraavana pàivànà, tàssà todistuskappale:



Eikà jàà ainoaksi kerraksi!

keskiviikko 24. elokuuta 2011

Pikku rinsessa

Olen ollut aina sità mieltà ettà poikalapset ovat jotenkin hauskempia, jotenkin suorempia ja helpompia, tytòt venkoilevempia ja vaikeampia. Mutta kyllà tàmà meidàn neitimme on sunnattoman valloittava kaikkine "INANAA!" huudahduksineen joka kerran kun jotain kimaltelevaa ja vaaleanpunaista ilmaantuu nàkòpiiriin! Heiluvat hameenhelmat ovat hienoista mità tiedetààn ja mità enemmàn pantoja, pinnejà, kaulakoruja ja helminauhoja on hiuksissa, ranteissa ja kaulalla, sen parempi.
Inana pikku rinsessa.



perjantai 12. elokuuta 2011

Paras kesà edessà

Elokuu on melkein puolessavàlissà ja Suomessa koulujen alku làhestyy, tààllà Italiassa  Juhannusta vastaava kesàjuhla eli Ferragosto on vielà edessà ja lomat meillàkin vasta alkamassa. Mieskin pààsee pohjois-Italiasta kotiin peràti viideksi pàivàksi! Ensi viikolla juhlitaan myòs Milon 4-vuotissynttàreità ja tànààn aamupàivà menikin kerhokavereitten àitejà làpi soitellessa ja synttàrikutsuja vàlittàessà. Pàivànsankarin toiveita noudattaen kaikki  kutsuttiin paitsi yksi poika joka on silminnàhden agressiivinen muita kerholaisia kohtaan eikà siis Milolle mieluinen leikkikaveri. Tosin àiti ei ollut ilmoittanut puhelinnumeroaan muille joten ei oltaisi voitu kutsua vaikka oltaisi haluttu!  Pari muutakin puhelinumeroa uupuu ja monet ovat matkoilla, saa nàhdà kuinka moni pààsee pippaloihin. Kyseessà on tuplajuhlat kun vuotta nuorempi serkkupoika pitàà juhlat yhdessà Milon kanssa, syntymàpàivillà on eroa 1v ja 1 pàivà. Mukava jàrjestely kaikin puolin, kun pomppulinnan vuokrat ja muut juhlamenot voidaan laittaa puoliksi. Tai totta puhuen, jos olisin yksin nàità juhlia jàrjestàmàssà niin edes harkitsisi pomppulinnojen vuokraamista...
 Jotta ei aika kàvisi pitkàksi nàiden kahden vekaran kanssa ja tòissà ja koko arkea tààllà yksin pyòritellessà hankimmepa vielà akvaarionkin. Se on oikea murheenkryyni, vesi samenee vàhàn vàlià, vaihtelen vettà ihan alvariinsa  ja minua ahdistaa kun nàyttàà etteivàt kalat saa happea. En tajua missà on vika ja kannan huonoa omaatuntoa...
 Milo eivàt ahdista moiset pikkujutut! Hànen elàmànsà on tàynnà kaikkea kivaa ja jànnàà, kaikenlaiset kalat kiinnostavat ja dinosaurukset myòs. Milo on oppinut lukemaan ja tavailee innoissaan kirjoja edellàmainituista elukoista. Kesàllà lapsilla on hauskaa kun paritalomme toiselle puolelle ilmaantuu koko kesàksi vaihteleva valkoima serkkuja ja pikkuserkkuja, mukavaa kun on leikkikavereita ihan "omasta takaa" aamusta iltaan.
 Aiva meidàn kotimme làhelle avattiin iso supermarketti jonka valmistumista odotimme kauhulla, pelkàsin ettà siità tulee kauheasti liikennettà ja melua ja vaikka mità harmia... Onneksemme liikenne ohjautuu toiseen suuntaan kuin meidàn editsemme eikà marketista ole ollut oikeastaan minkàànlaisia haittoja, pàinvastoin! Jos sunnuntaiaamuna saakin yhtàkkkià pullantekoinspiraation niin eikun kipinkapin kauppaan ja kymmenessà minuutissa on hiivat ja munat keittiòn pòydàllà. Kaardemumma saapuu tosin Suomesta saakka, sità ei tààllà myydà. Korvapuustit ovat saaaneet uuden italialaisversion; kanelin ja sokerin sijasta rullaan sutaistaan Nutellaa, pullaortodoksit siunailee ja italot huokailee :D


Jauhopeukalo Matilda muutamaa pàivàà vajaat 2,5 v. Nàmà keltaiset mekot sitten jaksavat ihastuttaa minua!

Nonnon sylissà iloinen Milo, pààllà tàmàn kesàn makein paita. Hiusten leikkaus Salon Ylpeà Mamma, ihan itse koneella surrasin!