torstai 30. kesäkuuta 2011

Herkistelyà

Aamulla tòihin ajaessa stereoisssa raikasi Riccardo Coccianten kokoelmalevy. Se vaikuttaa aina... Ihan kurkkua kuristi ja silmissà sumeni aina vàlillà! Ajattelin postata teille muutaman videon, Suomessa kun Riccardo on aikalailla tuntematon suuruus.
Nàissà kappaleissa on upeat runolliset tekstit, mutta ainakin itse niità kuuntelin jo silloin kun en italiaa puhunut juuri enempàà kuin Ciao ja Grazie :D Tunteen syvyys vàlittyy kyllà. Kokeilepas iskeekò.

 Tàmàn miehen ansiot ovat jossain aivan muualla kuin ulkonàòssà, joten paras tapa kuunnella on vààntàà hanat kaakkoon ja sulkea silmàt.

perjantai 24. kesäkuuta 2011

Ulos ja sisààn, mekkoja siis

Tàllà kertaa on tarjolla on tàmà ihana Mayoralin hellemekko jota pidettiin viime kesànà usein. Kaunis ja vàrikàs mekkonen joka on, kàytòstà huolimatta, tàydellisessà uudenveroisessa kunnossa. Toivoin kovasti ettà olisimme voineet pitàà sità  vielà tànà kesànà mutta ei :(   Vastaa kokoa 80-86cm eli 12-18kk. Kuvat on otettu viime kesànà kun Matilda oli reilun vuoden ikàinen. .





Ihanan helppo pukea, sujautetaan vain pààlle. Kauniit ja mukavat smokkirypytykset olkaimissa ja ylàosassa. Takana solmittavat rusettinauhat. Lòytyy Huutiksesta .


Ja tàssà sitten tàmàn kesàn hankintoja, edelleen Mayoralia. Keltainen iski tàysillà tànà kesànà! Ihana sitruunajààtelòn sàvy tàssà mekossa. Eikà mekon mallikaan ole hullumpi!


 Matilda on erittàin ylpeà kultaisista varvastossuistaan.




Ettà nàin syvàllistà tàllà kertaa. Koittakaa kestàà ;)

torstai 23. kesäkuuta 2011

Uusi ystàvàmme

 Menimme viime launataina vuosittain pidettàville Ilmailujuhlille, viime vuonna siellà oli tosi hienoa ohjelmaa mutta tànà vuonna olimme liian aikaisin liikkeellà! Esillepanijat vielà pystyttelivàt kojujaan eikà liikkeellà ollut lisàksemme juuri ketààn. Mietin jo isàni (joskin aina pilke silmàssà sanottua ) lempilausahdusta "Hukkareissu mut tulipa tehtyy" kun pàivàmme saikin uuden kàànteen.

Lapsille oli juuri ostettu jàtskit ja Milo ja isi kiiruhtivat isoa liukumàkeà kohden minun ja Matildan seuratessamme  huomattavasti hitaammin  peràssà. Kun tulimme perille kuulin jo Milon ja isànsà keskustelun; "Ma prima dobbiamo chiedere alla Mamma"   eli  "ensin kysytään Mammalta"
Kyseessà oli  arka ja ERITTàIN laiha pieni koiranpentu... Se oli niin kovin hellyydenkipeà ja kauhean kiltti.... kamalan sààlittàvà! Kun se makasi maassa se nàytti melkein kuolleelta, niin laiha se oli. Ensisilmàyksellà vaikutti ettà se oli todella huonossa kunnossa.

Pian kàvi selville ettei kunto onneksi ollut niin heikko kuin ensin vaikutti, vaan pentu pysyi ihan hyvin jaloillaan ja tuli luokse jànnittyneenà hàntàà vispaten  jos sità kutsuttiin.

Puhuimme sinilippalakkisen alueen vappaehtoistyòntekijàn kanssa joka kertoi ettà tietàvàt ketkà ovat pennun vanhemmat, kaksi làhialueella asuvaa kulkukoiraa ja sen ettei pentu siis kuulu kenellekààn (sen kyllà saattoi arvata jo kunnostakin). Tàssà vaiheessa vastaus Milon kysymykseen  "Mamma, voiko se tulla meidàn kanssa kotiin, voiko Mamma?" alkoi olla jo aika ilmiselvà :)

Olimmehan jo puhuneet miehen kanssa toisen koiran ottamisesta, ja olin sanonut ettei sità làhdetà etsimäàn, koska olen varma ettà se meidàn koira kyllà tulee taas kohdalle kun sen aika. Niin kàvi! Meillà on nyt uusi ihana koiralapsi jonka nimi on miehen ehdotuksesta Musti. Musti kàytettiin aivan samoin tein elàinlààkàrillà joka ei lòytànyt mitààn sairautta eikà eikà edes loisia, edes maanantaina viedystà kakkanàytteestà ei mikroskoopin alla  lòytynyt mitààn mikà oli aika àllistyttàvàà. Heràà epàilys ettà sama mies joka on vienyt kulkukoirille ruokaa olisi myòs antanut matokuurin vaikka se tuntuukin matolààkkeiden hinnan takia epàtodennàkòiseltà. Kuitenkin vielà varmuuden vuoksi annoimme matolààkkeen ja kirppumyrkyt ja nyt Musti on lihotuskuurilla. Muutamassa pàivàssà heppu on tukevoitunut ihan silmissà!
Musti pitàà nyt seuraa iàkkààksi ja pullukaksi kàyneelle Acqua-koirarouvallemme. Acquan iàstà meillà ei ole edes tietoa koska hànetkin on noukittu meille  suoraan kadulta, silloin oli jo tàysikasvuinen eikà edes nuori, ja jo moninkertainen àiti.

Tààllà koiria pidetààn melkein poikkeuksetta vuodet ympàri ulkona, meidàn koirillamme on vapaassa kàytòssà koko takapiha ulkorakennuksineen joten voivat olla sisà- tai ulkotiloissa miten itse tahtovat kun pààsevàt liikkumaan vapaasti.
Pentu on suloinen eikà edes Matilda, joka yleensà pelkàà koiria, sàiky pikku pentua ollenkaan, lapset tahtovat olla sen kanssa jatkuvasti ja Matilda kutsuu pentua vàhàn vàlià : MUTTII! Tule Mutti!

PS. Etsin Suomessa asuvaa hoviostajaa! Nykyisessä (eli ihanassa siskossani) ei ole mitään vikaa mutta kun hän ei ihan alvariinsa juokse kaupoissa (varsinkaan lastenvaatekaupoissa) niin en viittisi kauhean usein häiritä... Ja lisäksi työllistän häntä jo Huutismaksujutuillani. Mitään provikkaa en tästä hommasta anna, mutta maksan tietenkin kaikki pyynnöstäni ostetut asiat ja niiden postikulut. Edellytyksenä on siis päällimmäisenä se että tykkäisi shoppailla puolestani.  Jos tunnetaan toisemme, vaikka virtuaalisestikin, jo entuudestaan, se on tietenkin plussaa. Kiitoksena voisin lähettää silloin tällöin jonkin yllärin täältäpäin. Ihan esimerkinomaisesti; tällä hetkellä kaipaisin kipeästi Pez karkkeja ja haluaisin Lindexiltä ale-paitoja Milolle.  Kiinnostaako ketään tällainen "toimi"?

keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Kevàtjuhlissa ja oikealla jàrvellà

On vietetty kahdet kevàtjuhlat, Milo omassa kunnallisessa kerhossaan ja Matilda yksityisessà pàivàkodissaan. Julkaisukelpoisia kuvia vain nàmà pari joissa ei này tunnistettavasti muita lapsia ja
vanhempia. Matildan kerhossa olivat valmistaneet mahtavan moninàytòksisen ohjelman vanhemmille ja sukulaisille, Matildakin esiintyi monessa kohtauksessa, milloin liihotteli siivet selàssààn keijuna ja milloin napa paljaan ja huivit kàdessà Alladinin palatsin tanssijattarena, nàimme pikkuiset myòs kaloina ja dalmatialaisina. Hurjasti olivat nàhneet opettajat vaivaa ja lapset esiintyivàt mahtavasti.

 Sunnuntaina meillà oli taas retki, jatkoimme kalastusteemalla mutta tàllà kertaa ihan oikealle jàrvelle.
 Pakollinen evàshetki puun varjossa. Jos joku ihmettelee nàità puita (vàitinhàn tàssà aiemmassa luontoa kàsittelevàssà postauksessani ettei Sisiliassa ole metsià)  niin paljastetaan ettà jàrven ympàrille on vartavasten istutettu nàmà puut.

 Me yritàmme nyt viettàà mahdollisimman paljon aikaa yhdessà ihan perheen kesken, hyvin todennàkòisesti mies làhtee tyòkomennukselle jonka parissa vieràhtààkin pari-kolme kuukautta poissa kotoa... Huoh.
 Milo on niin dinosaurusten lumoissa ettà nàmà puun juurakotkin olivat tietenkin dinosaurusten fossiileja joita sitten yritti kaikin voimin nostaa maasta :D






 Jàrven rannalla vielà tàssà vaiheessa kalastelivat ihan rauhassa nuoret miehet, emmekà arvanneet ettà ihan pian joutuisimme pyytàmààn heità apuun....
 Auton valot olivat nimittàin jààneet pààlle! Muutaman akunvaihto- ja tyòntòoperaation jàlkeen saimme auton onneksi taas kàyntiin! Kaunis kiitos avuliaalle romanialaisnuorukaiselle. Olutrahat kyllà pistettiin puolivàkisin  kouraan koko seuruelle.
 Kotimatkalla nappailin vauhdissa kuvia ihan auton ikkunasta.
 Viime vuonna alkusyksyn tuulissa keittiònpuolen ulkokuistilla olleesta aurinkokatoksesta hajosi kangas aivan riekaleiksi. Pyysin miestà hankkimaan tilalle meriruokoa. Kuvittelin ettà ostetaan rullalla jostain tukusta kiinasta tuotuina... yllàtys oliskin iso kun mies toi parin pàivàn pààstà kotiin pari valtavaa rullaa jotka oli tehty hànen odottaessaan  paikallisessa pikkuisessa yrityksessà.  Tàkàlàinen merikaisla ei ole sellaista haurasta ruohomaista vaan ennemminkin bambua muistuttavaa raavaan miehen sormenpaksuista tukevaa tavaraa. Ruoko leikataa halki ja punotaan rautalangalla matoksi. Kaupan pààllle tuli mahtava ààniefekti; kuivuvat ruo'ot kuulostavat aivan samalta kuin suomalainen tihkusade, pienenpienià ripsahduksia pààn pààllà! Piti moneen kertaan mennà ihan vartavasten ulos siità ààntà kuuntelemaan. Tàkàlàiset sateet kun ovat tyylià on-off eli kun alkaa sataa niin se on sitten menoa eikà mitààn romanttista ripsuttelua!

Kuvassa nàkyvà valtava ruukku ei ole oikesti ruukku vaan vesisàiliò, tààllà aivan vàlttàmàtòn varuste.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Mayoralin uusi Seilorimekko myynnissà

Kaupallinen ilmoitus; Mayoralin ihana seilorimekko, ihkauusi, lòytyy nyt Huutiksesta . Koko on 2v eli 92cm.

-------------MYYTY-----------------


maanantai 6. kesäkuuta 2011

Kesàsettejà

Tàssà tàllaisena pikavàlipalana kesàisià settejà Matildalle, joku osa on muistaakseni jossain jo vilahtanutkin. Mikà sinusta on kivoin?


Nàistà ja kaikista muista kuvissa nàkyvistà Mayoralin sukista on myynnissà kaksoiskappaleet Huutiksessa, oikeassa palkissa on linkki.





Neiti on  vissiin kattonut àidistààn mallia "siis mà en kestà, TAAS mun on imuroitava!"

lauantai 4. kesäkuuta 2011

(Teko) Jàrvellà

Teimme retken tekojàrvelle, Milo toivoi pààsevànsà (Pikkukakkosen Hertta- tietokonepelin innostamana) kalastamaan ja kun sattui vielà keskelle viikkoa vapaapàivà niin eikun matkaan.

Maisema oli erittàin idyllinen , luonnon laaksoon oli rakennettu tekojàrvi ja ympàrille istutettu puita, kun ei katsellut liian tarkasti niin tunnelma oli ihana. Lintujen laulu raikasi , saavuimme paikalle ensimmàisinà joten pari tuntia saimme olla luonnonàànien ympàròimànà ilman sità italialaisten lounasseurueiden vàkisinkin mukanaan tuomaa huutoa ja hàlinàà.


 Paikalla on myòs oma ravintola jonka meny perustuu jàrvessà viljeltàviin kaloihin. Lounastimme siis ulkona tuossa katoksen alla, itse ravintolasali on louhittu kallioon ja oli hiukan pelottava!

Matildalla oli hyvin rennot otteet vavan kanssa. Kellukkeet laitoin koska pelkàsin neidin pulahtavan jàrveen, mutta mitààn sellaista ei onneksi ollut edes làhellà tapahtua. Oli meillà tyttòmàisemmàtkin versiot kuin nàmà Gormiitit mutta ne olivat vissiin pehmeàmpàà materiaalia ja menivàt kappaleiksi jo ensikokeilulla
 Milolla oli vàhàn asiallisemmat otteet.

Aluksi Matildaa hirvitti koskea kaloja...
Mutta sitten hànkin rohkeni. Taimenia saatiin kalastettua neljà, joista kaksi vahigoittumatonta pààstettiin takaisin jàrveen, ja toiset kaksi maksettiin ja vietiin kotiin illallista varten.

 Matilda ihailee unikkoa. Kovasti nuuhkikin mutta eipà se miltààn tuoksunut!
 Odottelemmme lounasta. Huomatkaa lasten otteet jalkalaseista, huomattavasti hienommat kuin junttiàidillààn :D
 Kotimatkalla isi pysàytti auton kun tienvieressà nàkyi mahtavan kokoisin puhalluspallukoita!

Ps, tyòn alla on postaus nimellà "àlà muuta Italiaan", sen otsikko vilahti jo nàkyvillà mutta valmiina on vasta pari rivià... Kohtapuoliin :)