tiistai 24. toukokuuta 2011

Sisilialainen Perhe

Tämä aihe on niin laaja ja koskettaa kaikkia elämän alueita
etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin.
 Aihe tuli mieleeni kun luin tänään onnettomuusuutista. Menehtyneen miehen nimen yhteydessä ilmoitettiin, kuten aina, ikäänkuin sukunimenä, se että hän oli naimisissa ja häneltä jäi kaksi lasta ja lasten iät. Kuolema on kuin monikertainen jos pienten lasten isä tai äiti menehtyy. Sisiliassa useat lesket kulkevat edelleen mustissa koko loppuelämänsä.

 Perhe ja sen vaikutus ulottuu joka paikkaan Italiassa ja eritoten täällä Sisiliassa. Kaikki mitä teet kuuluu perheelle ja kaikki perheenjäsenten tekemiset kuuluvat sinulle, kaikki ovat kaikista vastuussa ja tilivelvollisia. Jos yksi mokaa, häpeää koko perhe, jos yksi menestyy, kunniaa saa koko suku. Jos sinua ei tunneta, et ole kukaan eikä mikään, mutta jos osaat kertoa kuka kuuluu perheeseesi, ketkä ovat sukulaisiasi, sinut hyväksytään heti.



Perheenjäsenten mielipiteet ohjaavat ammatinvalintaa
ja jos sulho tai morsian ei miellytä vanhempia,
suhde on jo tuhoon tuomittu.
Useimmiten lapset eivät muuta yli 10 minuutin matkan päähän lapsuudenkodistaan 
 ja vanhempiin ollaan puolin ja toisin yhteydessä päivittäin useita kertoja.
Esimerkiksi mieheni aikuiset jo perheelliset siskot palaavat äitinsä luo syömään melkein joka päivä,
ja jos ollaan poissa vaikka matkoilla niin lapsille (!) soitetaan joka päivä useitakin kertoja.
 Oma mies ei käy eikä edes soittele alvariinsa, mutta hän onkin suvun rakastama mutta arvostelema
omituinen erakko (jollei olisi ollut omituinen ei olisi ensinnäkään nainut suomalaista naista ;)
 Oma valintani - muuttaa ulkomaille rakkauden perässä ja jättäen perheeni Suomeen)
on täkäläisille aivan käsittämätön juttu,
ja olen ymmmärtänyt kaikkien epäilevän että minulla on perheeseeni vihamieliset välit,
vaikka totuus on aivan päinvastainen.



 Sisilialaiset muuttavat pois kotoa vanhempien luota vasta kun on pakko tai tilanne sitä ehdottomasti vaatii, kuten naimisiinmennessä, eikä se kanssakäyminen siis silloinkaan useimmissa tapauksissa paljon siitä muutu. Naimattomat lapset pysyvät monesti vanhempiensa kanssa koko ikänsä, eikä se ole minkäänlaisen arvostelun kohde. Tämä tehtävä lankeaa luonnostaan lapselle joka ei perusta omaa perhettä, hänenhän odotetaankin  omistautuvansa vanhemmilleen. Yksin asuva henkilö, jolla on vanhemmat elossa, on todellinen harvinaisuus Sisiliassa ja tilanne on perua melkein aina jonkinasteisesta tragediasta. Tyttölapset ovat usein toivotumpia kuin pojat, koska perheyhteys toimii tyttöjen kautta enemmän kuin poikien, tyttöjen odotetaan olevan aina vanhempiensä lähettyvillä.
Minulta tentataan usein sitä että antaisinko todellakin lapsen muuttaa pois kotoa,
kuten ovat kuulleet että Suomessa tehdään, vaikka 20- vuotiaana
ja minulle nauretaan epäuskoisena kun sanon etten olisi sitä vastaan.


Tässä ylenpalttisessa perhe-elämän kiinteydessä on, niikuin hyvin kuvitella saattaa, paljon rasittavia puolia ja toisaalta taas paljon myönteistä. Itse olen muuttunut ajatusmaailmaltani aika paljon sisilialaisempaan suuntaan kuluneen 12 vuoden aikana. Suomalaisen on kuitenkin vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, miksi minun olisi  otettava osaa esim mieheni ja hänen siskonsa välisiin kinasteluihin vain siitä syystä että olen Vaimo. Tätä siis on vaadittu siskon, ei mieheni osalta. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen siihen että Mies ei koskaan tee mitään isompia päätöksiä, tai no, useimpia pieniäkään, kysymättä ensin Vaimon mielipidettä.

Miehen rooliin kuuluu ansiotyö ja perheen elatus. Useimmissa perheissä talous hoituu niin että miehen velvollisuudet talousasioissa tyssäävät kotiovelle, eli palkka hankitaan ja sen käytöstä päättääkin sitten  Vaimo. Yleisesti palkasta, esim sen suuruudesta tai pienuudesta  puhuttessa miehet sanovat; "porto a casa" eli  "tuon kotiin" sen ja sen verran.  Meidän taloudessamme mies käy töissä, palkka menee tilille, minä hoidan kaikkien laskujen ja muiden menojen maksut, pankkikortti on aina minulla eikä mies osaa mennä tilille verkkotunnuksilla eikä muista pankkikortin tunnuslukuja silloin harvoin kun kortin pyytää minulta. Kuvaavaa paikallisesta taloudenhoitotyylistä on se että pankkikortti on Miehen nimellä, mutta yli kymmenen vuoden aikana kukaan ei ole huomauttanut minulle korttia käytellessäni etten kauheasti vaikuta Fabiolta :D
Useimmiten miehen palkka on se joka perheen elättää, ja jos nainen käy töissä (minä käyn) palkka on vain murto-osa siitä mitä mies tienaa. En ole oikeasti kehdannut kertoa täällä kenellekään että Suomessa mies ja nainen saattavat pitää eri tilejä ja että heillä voi olla eri elintaso jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, ja puolisot saattavat jopa lainata rahaa toinen toisilleen. Tämä saattaisi meidät suomalaiset aivan pöyristyttävään valoon. Perhe on Perhe, rahat ovat Perheen! Perhe pitää yhtä ja on yhdessä aina kun mahdollista. Sisiliassa ei järjestetä koskaan tilaisuuksia jonne lapset eivät olisi tervetulleita, esimerkiksi häät joiden kutsussa lukisi "ei lapsia" otettaisiin henkilökohtaisena loukkauksena eikä paikalle luultavasti saapuisi kuin pappi.



Yksi asia jota ennen pidin negatiivisena mutta jonka suhteen olen melkein täysin kääntänyt kelkkani, on eroamisen vaikeus ja sen moraalinen paheksuttavuus. Kuulin vähän aika sitten blogiystäväni yllättävästä erosta, puoliso oli erittäin nopealla aikataululla löytänyt uuden kumppanin, jättänyt vaimon ja lapset ja muuttanut asumaan uuden kumppanin luo. Asiasta tuli todella paha mieli
ja mietin ettei täällä Sisiliassa olisi mahdollista että noin kävisi.

Jo naimisiinmeno on täällä niin valtavan suuri ponnistus ja iso asia, että sitä ehtii miettiä sata kertaa ennen suuren askeleen ottamista että onko avioelämä nyt tosiaan sitä mitä haluaa, vai ollaanko vielä kihloissa muutama vuosi . Ja sitten kun se iso askel on otettu, takaisin ei noin vaan palata. Ensinnäkin eroaminen on käytännössäkin karmea vuosia kestävä kallis prosessi josta ei selviä ilman asianajajaa. Mies häviää, aina ja melkein kaiken mahdollisen, vaimoa suojellaan viimeiseen asti. Mutta käytännön hankaluutta vielä rankempi asia on moraalinen pahennus jota mies joka jättää perheensä aiheuttaa. Voin vain kuvitella millainen koneisto lähtisi käyntiin jos Mies saattaisi tietoon edes jotain asiaan viittaavaa, hänen OMA perheensä tekisi aivan kaikkensa jotta saisi häneen taottua järkeä; perheensä jättänyt mies on kaikkien halveksunnan ansaitseva surkimus! Keneltäkään, ei edes siltä omalta äidiltä,
riittäisi minkäänlasta myötätuntoa lapsensa ja vihityn vaimonsa jättävälle miehelle.
Asiaa on vähän vaikea selittää, mutta sisilialainen mies omassa yhteiskunnassaan on aikamoisen luotetttava, perheen pettäminen ja jättäminen ovat niin halveksuttavia tekoja ettei itseään kunnioittava mies sellaiseen edes ryhtyisi, ympäristön reaktioista huolimattakin.  Perhettä pitää vaalia ja siitä pitää pitää huolta,
perheessä riittää rakkautta mutta perhettä pitää myös tahtoa.
Lapsia ja vaimoa pitää suojella.
 Perhettä ei saa rikkoa.
Sisiliassa perhe on Pyhä.
La famiglia.




Kuva elokuvasta Baria.

23 kommenttia:

  1. Olipa kiva ja todella mielenkiintoinen postaus:) Siskoni on naimisissa kreikkalaisen miehen kanssa ja heidän elämää seuratessa on huomannut kuinka suuria kulttuurien väliset erot voivatkaan olla.

    VastaaPoista
  2. Nämä on kyllä älyttömän mielenkiintoisia postauksia..Tuo siis ei ole pelkästään elokuvien aikaan saama mielikuva että italialaiset ovat hyvin perhekeskeisiä.Mun täytyy myöntää että minäkään en ymmärrä suomalaisia tuossa raha-asiassa että pitkäänkin naimisissa olleilla puolisoilla on erilliset rahat.

    Paketti tuli perjantaina,kiitoksia.paketti oli avattu matkalla,mutta kaikki oli tallessa..ilmeisesti kaikki namitkin ;)

    VastaaPoista
  3. Oi tämä olikin mielenkiintoinen postaus luettavaksi heti näin aamutuimaan! Todella jänniä eroja, niin kuin itse sanoit, tuossa on varmasti hyvät ja ne huonot puolensa...:)

    VastaaPoista
  4. Ihana postaus jälleen! Nämä on niin mielenkiintoisia lukea. Olen itsekin samaa mieltä ja kummeksun ajatusta perheestä, jossa molemmilla omat rahat. Työkaverini on kertonut kuinka hän tekee kuukauden ruokaostokset, säästäen kaikki kuitit. Kuun lopussa lasketaan menot ja mies maksaa tasan puolet hänelle menoista jotka koskevat ruokaa tai lasta. Lisäksi mies maksaa hänelle siivouksesta jonkun korvauksen. Tämä menee minulle niin ohi ymmärryksen, mutta tapansa kullakin...=)
    Samoin kyllä täällä Suomessa mennään usein myös aika heppoisesti naimisiin ja vielä heppoisemmin perustein erotaan.
    Paljon siis hyvää näen Sisilialaisessa perhejärjestelmässä, vaikkakin varmaan myös ärsyttävää välillä tuo suomalaiselle kovin läheinen sukulaisuus ja tuo kaikki kuuluu kaikille..=)
    Mukavaa päivää teille sinne!

    VastaaPoista
  5. Ihanaa että kirjoitit siitä miten Vaimot hoitaa rahat!!! Olen itse toisaalla yrittänyt selittää sitä suomalaiselle , jonka mielestä italialainen nainen on alistettu, 'joutuu' jäämään kotiin kun lapsia syntyy jne. Mitä enemmän tunnen suomalaisia kaikkialta Suomesta, netin kautta, sitä enemmän huomaan että siellä on paljon ns. 'alistettuja' naisia, vaikka kuinka olisivat töissä ja mies vaihtaisikin vaippaa! Itse olen Pugliassa, joka kyllä hiukan eroaa Sisiliasta, muttei kuitenkaan kauheasti, ja en tunne yhtäkään perhettä jossa ei vaimo päättäisi melkein kaikesta, niin kaapin paikasta kun rahojen käytöstä! Miehet raatavat kymmentuntisia päiviä ja antaa sitten kiltisti tilin vaimon hoidettavaksi... =)

    Kiva lukea toisen suomalaismamman elämästä... kiitos!

    VastaaPoista
  6. Todella mielenkiintoinen postaus! Pätee osittain myös mieheni pohjoisitalialaiseen perheeseen ja sukuun: on yhteiset rahat, usein vaimo on paremmin perillä perheen rahatilanteesta, koska on se, joka taloutta pyörittää, mies kysyy yleensä vaimonsa mielipidettä erilaisiin hankintoihin liittyen ja isommissa jutuissa yleensä myös vanhempiensa ja jopa suvun mielipidettä. Vanhempiensa luona asuvat tai syövät aikuiset lapset (jopa viisikymppiset!) eivät ole nekään harvinaisia. Ehkä avioero ei kuitenkaan ole niin suuri tabu kuin siellä etelässä.

    VastaaPoista
  7. Mielenkiintoista, tosi hyvä postaus! Asun itse Liguriassa ja mies on pohjois-italialainen.Täällä Pohjois-Italiassa mun mielestä aika yleisesti talous- ja muutkin perheasiat ovat kyllä aika lähellä suomalaista käytäntöä, riippuu tietenkin perheestä (kuten Suomessakin). Ero on pohjoisen ja etelän välillä on kuitenkin Italiassa aika suuri. Ehkä noihin raha-asioihin vaikuttaa täällä Liguriassa se, että Liguria on tunnetusti Italian Laihia :D

    VastaaPoista
  8. Hieno kirjoitus! Mä olen aloittanut tän sun blogin seuraamisen intensiivesimmin meidän Sisilian matkan jälkeen. Mahtavaa lukea kulttuureiden kirjosta, hyvää yleissivistystä jokeiselle : )))

    Mä en myöskään ymmärrä että perheessä katsotaan tulot ja menot tasan tai maksetaan velkoja toiselle, samoin lasten jättäminen juhlien ulkopuolelle on ihmetyttänyt minua aina...

    VastaaPoista
  9. Ihan mahtava kirjoitus, todella mielenkiintoinen ja helin sanoja kompaten hyvin yleissivistävää.

    VastaaPoista
  10. Ihana postaus minustakin!
    Sisialaisesta perhe-elämästä voisi tarttua lisää perheen arvostusta suomalaiseenkin perheeseen. Tuntuu vain voimistuvan ajattelutyyli, että jokainen huolehtikoon itsestään. Sitten ihmetellään vanhuksia, jotka masentuvat yksinäisyydestä ja lapsiperheitä joiden vanhemmat ovat nääntyneitä.

    VastaaPoista
  11. Oli todella mielenkiintoinen postaus.
    Suomalainen perheidylli on todellakin aivan eri kuin monessa muussa maassa.
    Itse en ymmärrä ollenkaan sitä, että puolisoilla olisi täysin eri elämäntaso tuloista johtuen. Tai sitä, että puolisot lainaavat toisilleen rahaa, jos ovat naimisissa. Tuntuisi minusta niin oudolta...

    VastaaPoista
  12. Moikka! Vihdoin ehdin vierailulle blogiisi!
    Ja heti osui näin mielenkiintoinen postaus! Paremmalla jalla lukaisen vanhmmatkin postaukset läpi! Bloggeri tökkii jälleen :( siksi kommentoin anonyyminä! -MAM-

    VastaaPoista
  13. Yhdyn edellisiin kommentteihin niin postauksen mielenkiintoisuudessa kuin ihmettelyssä siitä että tosiaan Suomessa joillain on vuosien ja vuosien yhteiselämän jälkeen omat rahat!

    VastaaPoista
  14. Mielenkiintoinen postaus kerrassaan! Kulttuurien väliset erot on kyllä valtavat.

    VastaaPoista
  15. Todella mielenkiintoinen postaus! Turkissa meilla on samalla tavalla normaalisti nuo raha-asiat, eli mies tuo tienaamansa rahat kotiin ja nainen paattaa niiden kaytösta. Ja rahat ovat yhteiset yleensa taallakin, vaikka vaimo töissa kavisikin.

    VastaaPoista
  16. Todella mielenkiintoinen postaus minustakin, kuten edellä ovat muutkin kirjoittaneet. Kiitos tästä :).

    VastaaPoista
  17. Olipa kivaa ja todella mielenkiintoista lukea Sisilialaisesta perheestä.
    Yksi lapsuuden kaverini kertoi aikanaan, että heillä oli tollainen erilaisen elintason käytäntö heidän liitossaan. Minua se vähän kummastutti, mutta sinä köyhempänä ospuolena eli opiskelijana hän oli asemaansa silloin tyytyväinen. Noin kymmenen yhteisen vuoden päästä pari koki jonkinlaisen hengellisen heräämisen ja moni asia arvottui uudella tavalla. Rahan ohella myös moni muu oma asia muuttui yhteiseksi. Kai nuo jutut: rahat, perhe, sitoutuminen yms. on myös niin arvostuksista kiinni vaikka kulttuurikin maustaa niitä aika tavalla.
    -Lumi-

    VastaaPoista
  18. Mielenkiintoinen postaus! Mä olen jotenkin kuvitellut, että välimeren maiden tiukka perheyhteys on nykypäivänä enemmän myytti kuin todellisuutta. Sulla on varmaan ollut kova sopeutuminen kulttuurieroihin. Musta italialaisten uskollisuus ja lojaalisuus kuulostaa ihailtavalta. Täällä Suomessa ne ovat arvoina menettäneet merkitystään :-(

    VastaaPoista
  19. Ihana postaus. Minà en ole jaksanut erillistà postausta tàstà tehdà, mutta toki mainitsen aina silloin tàllòin jotain asiaan liittyen. Minunkin mieheni on hieman erilainen kuin perus italialainen. Hàn on meillà se joka hoitaa kaikki raha-asiat...myòs maksut.Minulla on ihan oma pankkikortti, mutta en usko ettà kukaan ihmettelisi jos maksaisin miehen kortilla, toisin kuin suomessa. Eikà mieheni pahastuisi jos hànen kortin ottaisin tai hànen lompakostaan rahaa veisin....suomessahan se olisi varastamista! Hàn on asunut yksin jo ennen minua, vaikka omat vanhempansa ja isovanhempansa ovatkin elossa. Hàn osaa pestà pyykkià, imuroida ja muuta -halutessaan, hih! Kyllà hànellà italialaisiakin tapoja lòytyy. Hàn soittelee àidilleen pàivittàin tai jos ei soita niin piipahtaa kàymààn. Heillà on làmpimàt vàlit, vaikka riitelevàtkin usein...sellaista perustempperamenttia siis kuitenkin eli heidàn silmissààn tuskin riidasta oli edes kyse. Hàn suojelee perhettààn jne jne...juuri noita asioita joita kirjoittelitkin, mutta onneksi myòs hieman sità omaa rauhaa, erakkomaisuudeksi sità taisit kutsua. Hieno postaus :D

    VastaaPoista
  20. OLipas mielenkiintoista lukea tätä! Paljon olisi suomalaisilla opittavaa tuosta yhteisöllisyydestä vaikka varmasti siinä on omat hankalatkin puolensa.

    VastaaPoista
  21. No, yleensähän se taitaa olla niin, ainakin SUomessa, että kotiädit ja muut "tulottomat" eivät voi ymmärtää sitä että puolisoilla olisi omat rahat. Kiva elää vähän kuin toisen siivellä.

    VastaaPoista
  22. Kiitos tosi paljon hienoista kommenteista kaikille yhteisesti!

    Viimeiselle Anonyymille vastaan tàhàn tuoreeseen kommenttiin; Suomessa se omat-rahat-systeemi voi onnistuakin, yhteiskunta sentààn antaa jotakin jolla voi pysyà hengissà vaikka ansaitseva puoliso pitàisi palkkansa visusti omassa lompsassaan. Jos Italiassa pari pààttàà ettà on parempi ettà vaimo on kotona niin ei kai sità vaimoa kuulu ihan nàlkààn nàànnyttàà kun ei mistààn tule penniàkààn :D :D

    Me ollaa kàyty tàstà aiheesta ihan kunnon riitoja miehen kanssa alkuvuosina kun jossain vàlissà erehdyin mainitsemaan jotain omista rahoistani, se veti aina hirveet pultit siità ettà mità ihmeen omia rahoja, eikò me olla perhe ja rahat on yhteiset ja sillà siisti! Ja vielà selvyyden vuoksi, mà tienaan kuukaudessa noin yhden neljàsosan siità mità hàn tienaa.

    VastaaPoista
  23. Olipa erikoinen tuo viimeisen anonyymin kommentti :/ Meillä minä olen joskus elättänyt (???) miestä ja nyt hän minua. En saa rahaa mistään, en edes työttömyysrahaa tai vastaavaa, vaan olemme tehneet yhteisen päätöksen, että olen kotona. Ulkomailla se on meidän perheessä lähes ainoa vaihtoehtokin.
    Aina on ollut yhteiset rahat, yhteinen tili ja siihen kaksi korttia. Oli sitten kumpi tahansa tienannut enemmän tai vähemmän. Minusta perhe on nimenomaan perhe, eikä kahden aikuisen kimppakämppä.

    Anna, löysin vasta blogisi ja olipa mielenkiintoista lukea kokemuksistasi. Ollaan saman ikäisiä :)

    VastaaPoista

Pikkuinenkin viesti ilahduttaa! Minulle ei tarvitse todistaa ettet ole robotti= ei sananavahvistushirviòità :)