perjantai 28. lokakuuta 2011

Unelmasaapikkaita

Rohkenin tilata ensi kertaa brittien E-baysta itselleni kengàt. Nàin myynnissà Clarksin nilkkapituiset saappaat jotka nàyttivàt juuri tàydellisiltà, tarpeeksi korkeat jotta sààri sorjentuu mutta tarpeeksi matalat ettei mene koikkelehtimiseksi, aitoa nahkaa, mustat, kiilakorko mutta silti siro. Viime aikoina, siis raskauksien jàlkeen, olen keikkunut kenkien koon 39 ja 40 vàlillà, nyt otin brittinumeron 6 jonka sanottiin vastaavan kokoa 39,5 ja se on tismalleen sopiva! Jalassa saappaat ovat mukavat kuin tohvelit.
Hintaa tuli kaikkinensa n 60 euroa, postikulujen osuus oli 12 puntaa.
Voin siis suositella mità làmpimimmin! Tàltà myyjàltà kengàt tulivat hyvin kuplamuoviin pakattuna ja kirjattuna. Myynnissà on vielà sama malli yhtà kokoa isompana.




Jàin vielà haaveilemaan nàistà, vàhàn juhlavammista:
Lisàksi meinaan hyòtyà tànà vuonna siità ettà maiharit ovat muotia ja hankkia itselleni korollisen nilkkurimallin, Vagabondilla on ihanat joihin muuten on mità luultavimmin kàytetty sità samaa muottia joka heillà oli kàytòssà 90- luvun lopulla, silloin tosin ilman nauhoja. Ihan on ysàrivagabondieni kopiot!

Vielà unelmalistalla on matalat mutta pitkàvartiset maiharit, pitàà toimia nyt kun niità lòytyy ja ostaa kerralla kunnolliset joita voin pitàà sitten seuraavat 10 vuotta :)

Kuvat on siltà em Ebaymyyjàltà ja Suomessakin toimivalta nettimyyjàltà Hepon nettisivuilta.

torstai 27. lokakuuta 2011

Kepposen kysymykset

Sain mainiolta kanssabloggarilta Rouva Kepposelta ihanan ruusuisen tunnustuksen, kiitàn ja kumarran :)
Ja vastaan kuuliaisesti ruusujen mukana tulleisiin kysymyksiin:


1. Lempiruoka: Pizza, ehdottomasti. Aivan tarkalleen  metwursti-oliivi-kapris-ananaspizza mutta sitàhàn ei sovi tààllà pizzamaassa ààneen tunnustaa ettei tule valkotakit noutamaan. Ananasta on ihan turha kysellà alan ravintoloissa joten tàtà herkkua nautitaan kotona, lukittujen ovien takana. Pizzaa ei muuten Italiassa kuulu syòdà pàivàllà, ainoastaan myòhààn illalla.

2. Lempimakeinen: Salmiakit, fazerin suklaat. Kovin suomalaista siis. Italokarkit on àllòjà, oikeesti. Ei niità syò italialaiset itsekààn!

3. Lempiluettavani: Illalla ennen nukkumaanmenoa;Romaanit joiden pààosassa vahvat ja selvityvàt naiset. Esimerkkinà Fay Weldonin ja Joy Fieldingin tuotanto. Kahvihetkenà; suomalaiset naistenlehdet. Silloin harvoin kun syòn yksin silmàilen samalla italialaisia sensuurilehtià :D

4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: kutominen,tai oikeamminhan termi kuuluu neulominen -mutta vain pienehkòjà juttuja, ne isot jààvàt aina kesken.


5. Lempielokuva: Yksi klassikkolempparini on Blade runner, uudemmista Avatar oli mielestàni kiehtova. Nàyttelijòistà tykkààn ihan àlyttòmàsti Cristopher Walkenista, tuijottelen heikompiakin leffoja jos on tiedossa ettà hàn vilahtaa jossain sivuosassa.

Annan samaisen tunnustuksen ihanaiselle Suville

Lovehandles


Mulla on aivan ihanat uudet saapikkaat jotka ansaitsevat oman postauksensa! Siis pikaisiin kuulemisiin :)

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Uusi keittiò!

Viime postauksesta on vieràhtànyt aikaa, mies saapui taas tànne kotikonnuille ja ensin piti romauttaa alas ja muurareiden toimesta uudelleenrakentaa osa keittiòn sisàkattoa .... Sitten rupesivat 70-luvulla asennetut ja sen mukaisesti toimivat (siis ei-toimivat, ei -aukeavat, eivàtkà-kiinnipysyvàt) laatikot ja kaapit ottamaan hiukan liikaa pààhàn. IKEAAAA!




 Ylàhyllyllà on paikallisen keramiikkataiteilijan tòità, rakastan niiden vàrejà. Alemmalla hyllyllà on miehen halpakaupasta ostamat lasit; " Kun niissà on just nàità kukkia joista sà niin tykkààt" ja tykkàànhàn minà. .
 Metrin mittaiset pyòrivàt tasot ilmaantuvat nàkòsàlle ja painuvat taas piiloon kuin Alladinin lampun henget...

                             
 Kaulimia on monta, mutta nàkisittepà kuinka monta piparinleipojaa meille ilmaantuu joka joulun alla! ja kaikilla pitàà olla oma kaulin, jotkut tuovat oman kotoaan :) Mutta ah tàtà jàrjestystà ja ooh sità ihmettà ettà laatikon voi vetàà ihan kokonaan ulos ilman ettà se putoaa varpaille.

 Nurkkakaapissa pyòrivàt sulassa sovussa Helmet ja Barillat.
Rakkaimpien astioiden kaappi.
Nyt meillà on Ramsjò-keittiò ja onnellinen emàntà. Laatikot liukuvat taianomaisesti kiinni ja kaappien ovia ei voi paukautella vaikka kuinka haluaisi tuoda ilmi ettà nyt ottaa mammaa jokin asia pààhàn, koska nekin mokomat sulkeutuvat itsestààn tàysin àànettòmàsti. Olen tàstà kaikesta toimivuudesta ja helppoudesta vilpittòmàn onnellinen ja olen pohtinut ihan vakavissani ettà jos ei minulla olisi tàtà ennen ollut kammottavaa ja toimimatonta keittiòtà vuosikaudet niin nyt en olisi nàin onnellinen. Enkà siis ennenkààn ollut onneton vaikka alimmasta laatikosta puuttui kokonaan vedin. Tuottaaako siis vàliaikainen puute ja haaveilu ja odotus suuremman onnen? Voiko samaa reseptià soveltaa ihmissuhteisiin; jos mies joutuu kosiskelemaan kuukausi/vuosikaupalla ennenkuin neito lankeaa syliin, onko liitto turvatumpi kuin yhdenyònjutusta alkanut? Tàmmòisià pohtii siis blondi hioessaan ja òljytessààn puista tyòtasoa, projekti jatkuu vielà arviolta pari viikkoa. Saa nàhdà mihin ajatuksellisiin sfààreihin tàssà vielà joudutaan.