tiistai 24. toukokuuta 2011

Sisilialainen Perhe

Tämä aihe on niin laaja ja koskettaa kaikkia elämän alueita
etten oikein edes tiedä mistä aloittaisin.
 Aihe tuli mieleeni kun luin tänään onnettomuusuutista. Menehtyneen miehen nimen yhteydessä ilmoitettiin, kuten aina, ikäänkuin sukunimenä, se että hän oli naimisissa ja häneltä jäi kaksi lasta ja lasten iät. Kuolema on kuin monikertainen jos pienten lasten isä tai äiti menehtyy. Sisiliassa useat lesket kulkevat edelleen mustissa koko loppuelämänsä.

 Perhe ja sen vaikutus ulottuu joka paikkaan Italiassa ja eritoten täällä Sisiliassa. Kaikki mitä teet kuuluu perheelle ja kaikki perheenjäsenten tekemiset kuuluvat sinulle, kaikki ovat kaikista vastuussa ja tilivelvollisia. Jos yksi mokaa, häpeää koko perhe, jos yksi menestyy, kunniaa saa koko suku. Jos sinua ei tunneta, et ole kukaan eikä mikään, mutta jos osaat kertoa kuka kuuluu perheeseesi, ketkä ovat sukulaisiasi, sinut hyväksytään heti.



Perheenjäsenten mielipiteet ohjaavat ammatinvalintaa
ja jos sulho tai morsian ei miellytä vanhempia,
suhde on jo tuhoon tuomittu.
Useimmiten lapset eivät muuta yli 10 minuutin matkan päähän lapsuudenkodistaan 
 ja vanhempiin ollaan puolin ja toisin yhteydessä päivittäin useita kertoja.
Esimerkiksi mieheni aikuiset jo perheelliset siskot palaavat äitinsä luo syömään melkein joka päivä,
ja jos ollaan poissa vaikka matkoilla niin lapsille (!) soitetaan joka päivä useitakin kertoja.
 Oma mies ei käy eikä edes soittele alvariinsa, mutta hän onkin suvun rakastama mutta arvostelema
omituinen erakko (jollei olisi ollut omituinen ei olisi ensinnäkään nainut suomalaista naista ;)
 Oma valintani - muuttaa ulkomaille rakkauden perässä ja jättäen perheeni Suomeen)
on täkäläisille aivan käsittämätön juttu,
ja olen ymmmärtänyt kaikkien epäilevän että minulla on perheeseeni vihamieliset välit,
vaikka totuus on aivan päinvastainen.



 Sisilialaiset muuttavat pois kotoa vanhempien luota vasta kun on pakko tai tilanne sitä ehdottomasti vaatii, kuten naimisiinmennessä, eikä se kanssakäyminen siis silloinkaan useimmissa tapauksissa paljon siitä muutu. Naimattomat lapset pysyvät monesti vanhempiensa kanssa koko ikänsä, eikä se ole minkäänlaisen arvostelun kohde. Tämä tehtävä lankeaa luonnostaan lapselle joka ei perusta omaa perhettä, hänenhän odotetaankin  omistautuvansa vanhemmilleen. Yksin asuva henkilö, jolla on vanhemmat elossa, on todellinen harvinaisuus Sisiliassa ja tilanne on perua melkein aina jonkinasteisesta tragediasta. Tyttölapset ovat usein toivotumpia kuin pojat, koska perheyhteys toimii tyttöjen kautta enemmän kuin poikien, tyttöjen odotetaan olevan aina vanhempiensä lähettyvillä.
Minulta tentataan usein sitä että antaisinko todellakin lapsen muuttaa pois kotoa,
kuten ovat kuulleet että Suomessa tehdään, vaikka 20- vuotiaana
ja minulle nauretaan epäuskoisena kun sanon etten olisi sitä vastaan.


Tässä ylenpalttisessa perhe-elämän kiinteydessä on, niikuin hyvin kuvitella saattaa, paljon rasittavia puolia ja toisaalta taas paljon myönteistä. Itse olen muuttunut ajatusmaailmaltani aika paljon sisilialaisempaan suuntaan kuluneen 12 vuoden aikana. Suomalaisen on kuitenkin vaikea ymmärtää esimerkiksi sitä, miksi minun olisi  otettava osaa esim mieheni ja hänen siskonsa välisiin kinasteluihin vain siitä syystä että olen Vaimo. Tätä siis on vaadittu siskon, ei mieheni osalta. Toisaalta olen hyvin tyytyväinen siihen että Mies ei koskaan tee mitään isompia päätöksiä, tai no, useimpia pieniäkään, kysymättä ensin Vaimon mielipidettä.

Miehen rooliin kuuluu ansiotyö ja perheen elatus. Useimmissa perheissä talous hoituu niin että miehen velvollisuudet talousasioissa tyssäävät kotiovelle, eli palkka hankitaan ja sen käytöstä päättääkin sitten  Vaimo. Yleisesti palkasta, esim sen suuruudesta tai pienuudesta  puhuttessa miehet sanovat; "porto a casa" eli  "tuon kotiin" sen ja sen verran.  Meidän taloudessamme mies käy töissä, palkka menee tilille, minä hoidan kaikkien laskujen ja muiden menojen maksut, pankkikortti on aina minulla eikä mies osaa mennä tilille verkkotunnuksilla eikä muista pankkikortin tunnuslukuja silloin harvoin kun kortin pyytää minulta. Kuvaavaa paikallisesta taloudenhoitotyylistä on se että pankkikortti on Miehen nimellä, mutta yli kymmenen vuoden aikana kukaan ei ole huomauttanut minulle korttia käytellessäni etten kauheasti vaikuta Fabiolta :D
Useimmiten miehen palkka on se joka perheen elättää, ja jos nainen käy töissä (minä käyn) palkka on vain murto-osa siitä mitä mies tienaa. En ole oikeasti kehdannut kertoa täällä kenellekään että Suomessa mies ja nainen saattavat pitää eri tilejä ja että heillä voi olla eri elintaso jos toinen tienaa enemmän kuin toinen, ja puolisot saattavat jopa lainata rahaa toinen toisilleen. Tämä saattaisi meidät suomalaiset aivan pöyristyttävään valoon. Perhe on Perhe, rahat ovat Perheen! Perhe pitää yhtä ja on yhdessä aina kun mahdollista. Sisiliassa ei järjestetä koskaan tilaisuuksia jonne lapset eivät olisi tervetulleita, esimerkiksi häät joiden kutsussa lukisi "ei lapsia" otettaisiin henkilökohtaisena loukkauksena eikä paikalle luultavasti saapuisi kuin pappi.



Yksi asia jota ennen pidin negatiivisena mutta jonka suhteen olen melkein täysin kääntänyt kelkkani, on eroamisen vaikeus ja sen moraalinen paheksuttavuus. Kuulin vähän aika sitten blogiystäväni yllättävästä erosta, puoliso oli erittäin nopealla aikataululla löytänyt uuden kumppanin, jättänyt vaimon ja lapset ja muuttanut asumaan uuden kumppanin luo. Asiasta tuli todella paha mieli
ja mietin ettei täällä Sisiliassa olisi mahdollista että noin kävisi.

Jo naimisiinmeno on täällä niin valtavan suuri ponnistus ja iso asia, että sitä ehtii miettiä sata kertaa ennen suuren askeleen ottamista että onko avioelämä nyt tosiaan sitä mitä haluaa, vai ollaanko vielä kihloissa muutama vuosi . Ja sitten kun se iso askel on otettu, takaisin ei noin vaan palata. Ensinnäkin eroaminen on käytännössäkin karmea vuosia kestävä kallis prosessi josta ei selviä ilman asianajajaa. Mies häviää, aina ja melkein kaiken mahdollisen, vaimoa suojellaan viimeiseen asti. Mutta käytännön hankaluutta vielä rankempi asia on moraalinen pahennus jota mies joka jättää perheensä aiheuttaa. Voin vain kuvitella millainen koneisto lähtisi käyntiin jos Mies saattaisi tietoon edes jotain asiaan viittaavaa, hänen OMA perheensä tekisi aivan kaikkensa jotta saisi häneen taottua järkeä; perheensä jättänyt mies on kaikkien halveksunnan ansaitseva surkimus! Keneltäkään, ei edes siltä omalta äidiltä,
riittäisi minkäänlasta myötätuntoa lapsensa ja vihityn vaimonsa jättävälle miehelle.
Asiaa on vähän vaikea selittää, mutta sisilialainen mies omassa yhteiskunnassaan on aikamoisen luotetttava, perheen pettäminen ja jättäminen ovat niin halveksuttavia tekoja ettei itseään kunnioittava mies sellaiseen edes ryhtyisi, ympäristön reaktioista huolimattakin.  Perhettä pitää vaalia ja siitä pitää pitää huolta,
perheessä riittää rakkautta mutta perhettä pitää myös tahtoa.
Lapsia ja vaimoa pitää suojella.
 Perhettä ei saa rikkoa.
Sisiliassa perhe on Pyhä.
La famiglia.




Kuva elokuvasta Baria.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Retki Perhospuistoon ja Sisilian sadekulttuuria

Sunnuntaiksi oli suunniteltu retki Etnan rinteellà sijaitsevaan Perhospuistoon. Ilma Sisiliassa EI suosinut, blogipàivityksistà pààtellen Suomessa oli huomattavasti paremmat sààt :D

Sade oli tiedossa jo edellisenä iltana joten reissuun varauduttiin huolella. Meidän lisäksemme paikalle kurvasi pari bussilastillista ihmisiä ja muutama yksityisauto, kaikki lapsiperheitä. YHDELLÄKÄÄN ei ollut sadevarusteita. Täällä ei kertakaikkiaan harrasteta sadevarusteita, kuten jo aiemmassa säähän liittyvässä postauksessani kirjoittelin. Sateella ei olla ulkona, tai jos joudutaankin pakolla siirtymään jaloin paikasta A paikkaan B, niin juostaan kuin hengen hädässä ja hypitään korkkareilla lätäköiden reunoilla pidellen kaksin käsin sateenvarjoa. Millä raajalla lapsia tai vaikka kasseja pidellään, minulle ei ole vielä selvinnyt. Milo on luokkansa 24:n oppilaan joukossa ainoa joka omistaa kumisaapaat. Kurahousiille ei ole edes vastaavaa italialankielistä sanaa, eihän niitä ole olemassa :D  Sadetakkeja on saatavilla kahta väriä, kirkkaankeltaista ja tummansinistä, ja niitä myydään miehille työvaatetukuissa. Niitä käyttävät kalastajat ja työmiehet harvemmiten, vain pakkotilanteessa. Siksi sade onkin ihan hyvä syy olla esim menemättä töihin tai viemättä lapsia kouluun. Tapaamisiinkaan ei mennä jos sataa. Ja täällä sataa talvikuukausina  usein ja paljon. Kesä-, heinä-, ja elokuussa ei sada ikinä, touko- ja syyskuussa todella harvoin.

 Minulla on jo tässä postauksessa kehumani ihana Haltin sadetakki joka ei tässä kuvassa kylläkään esiinny edukseen :D


Tästä kuvasta päätelleen
 olemme koko alueen ainoat vierilijat..
 Todellisuudessa satakunta henkeä luimisteli
samalla hetkellä katoksen alla ihmetellen "turistien" touhuja.


Perhospuisto oli vierailun arvoinen paikka,
tässä yksi puiston asukkaista.
Alla on minun käteni.

Minä ja Milo ihailemme suurta keltamustaa perhosta.


Tämä katonrajassa lepäävä perhonen oli aivan valtava,
 koosta ei ikävä kyllä saa mitään käsitystä
kun kuvaan ei saanut tungettua sormea
 tai muuta "mittakaavaa". Siipiväli oli arviolta 30cm.

Herkkä aivan läpinäkyvä perhonen juottopaikalla.


Älkää kysykö mikä hyönteinen tämä on, iso oli ja vaikuttava!

Hui !
"Kuivunut lehti" istuu miehen sormella


Ulkona oli nätti lampi ja lumpeet
Isossa leikkipuistossa ainoat leikkijät
 olivat Milo ja Matilda,
 ja tietty molempien piti päästä
juuri samalla hetkellä ohjaamaan samaa laivaa,
kuinkas muuten! Milo siis  jonottaa.





Alunperin oli tarkoitus viettää Piknic siellä puiston alueella, mutta sää nyt oli se mikä oli niin siirryimme sulavasti lähimmän kauppakeskuksen tiloihin Burgerkingiin. Märät farkut ja mutaiset sadetakit ja saappaat vaihdettiin lennossa parkkihallissa ja olimme taas edustuskelpoisia. Kerrankin kaikki tarvittava oli mukana ja vaihto sujui kuin leikkiä vaan. Pääsin H&M:ään kesävaateostoksille ja ihanuuksia kertyi iso kassillinen!
Matilda

Dinofanin päivän huipennus
Puistoon palaamme toisenkin kerran ulkoilun merkeissä, alueella olisi ollut ainakin Puukierros ja Tuoksuvien kasvien kierros jotka jäivät nyt väliin.

keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Huutiksessa paketti tytòlle ja "uimahousukauppa" pojalle

Huutiksesta lòytyy hempeà ja romanttinen paketti kesàvaatetta tytòlle, koot 86-92cm.  Kaikki vaatteet ovat Mayoralin ja erittàin siistissà kunnossa.

Kaikki Mayoral
 Pojalle sen sijaan valikoima uimahousuja, on pidetty kerran-pari joten ovat aivan uudenveroisessa kunnossa. Nàmàkin ovat sopivia koossa 86 - 92 cm. Nàmà ovat osta-heti-hinnoilla joten kày nappamassa nopsaan teille sopivat :)
Mayoral, Frigerio, Mayoral,
Mayoral, Mayoral,
Dudu, Cups, Mayoral

Italian luonto ja sààt hullun suomalaisen silmin

En yritàkààn tàssà postauksessa kuvata koko Italian luontoa, aivan mahdoton tehtàvà nimittàin. Kerron otoksia siità mità minà olen nàhnyt viimeisen 12 vuoden aikana, eli Sisilian luonto, sen ilmenemismuodot  ja sisilialaisten suhtautuminen siihen. Jo Sisiliaankin mahtuu vaikka mità, on merenrataa,  làhes aavikkoa ja tulivuorta. Parhaimmillaa upeaa viidakkomaista vihreàà vehreyttà ja pahimmillaan kuumaa ja piikkistà autiutta.

Alkuvuosina kiinnitti huomiota ihmisten suhtautuminen ympàròivààn luontoon, asia jota en enààn pane merkille ihmisten kommenteista mutta on jàànyt kuitenkin takaraivoon mielikuvana; luontoon suhtaudutaan kuin johonkin pelottavaan ja negatiiviseen voimaan, jota pitàà sietàà mutta, jos mahdollista, on parempi kesyttàà ja hallita. Melkein kaikkiin luonnon ja sààn aiheuttamiin ilmiòihin liittyy jokin "vakiovalitus" tyyliin; kuuma ilma-> si muore =siihen kuolee
viileà ilma-> c'è veleno fuori= ulkona on myrkkyà
pilvistà-> che brutta giornata=miten ruma pàivà
satelee-> che tempaccio =hirveà ilma

Ympàristòòn suhtaudutaan kuin se olisi koko ajan jollakin tavalla uhkana ihmisen hyvinvoinnille. Lasten ei yleensà anneta lainkaan leikkià luonnonhelmassa, koska kaikki on niin kauhean likaista, siinà tulee vaatteetkin ihan tahraisiksi ja mullastahan saa tauteja. Ei tarvittu Dudesoneja pilaamaan suomalaisten mainetta, olinhan tààllà jo minà, hullu nainen joka antaa lasten pomppia kumppareissaan kuralàtàkòissà eikà edes vie vekaroita desinfioimaan suuta jos ovat kokeilleet miltà kàpy maistuu ;)
Puistoissa ei ole puita eikà istutuksia, vaan asfalttia.  Muutenhan tulee punkkeja. Meille on jo monta kertaa ehdotettu ettà pistàisimme pihan kokonaan sementtià, sehàn olisi niin siisti ja helppohoitoinen.
En oikeasti ymmàrrà mikà tuossa luonnossa niin kovasti pelottaa, tààllà ei ole sen enempàà myrkyllisisà elàimià tai kasveja kuin Suomessakaan.

Niin siità luonnosta piti kirjoittaa :) Merenrannat ovat meillàpàin suurimmaksi osaksi hyvin vaikeakulkuista valkeaa kalliota, vanhaa merenpohjaa. Vesi on uskomattoman kirkasta,  nàkee pohjaan monen metrin syvyyteen. Sàànnòllisin vàliajoin aivan rannikon tuntumassa nàhdààn isoja haita, mieheni on kalastusreissuillaan nàhnyt monesti delfiinejà jotka hyppivàt veneiden edellà tai merikilpikonnia uiskentelemassa rauhassa pinnan tuntumassa.
Metsià ei ole lainkaan paitsi erityisaluieilla kuten Etnan rinteillà. Kasvillisuus on enimmàkseen pensaita ja matalaa kasvillisuutta, kevàt on upeaa, kukkaloisto huumaavaa. Kaktuksia kasvaa joka puolella ja  loppukesàstà niiden hedelmià voi syòdà (àlà kuitenkaan kokeile noukkimista paljain kàsin!)

Yksi mieleenpainuvimmista reissuista luontoa koskien on ollut retki Alcantaran solaan. Siellà jàhmettynyt laava on saanut aikaa vaikuttavia  muodostelmia.



Etnan tulivuorella pààsee vielà hurjempiin tunnelmiin, voi kuvitella olevansa kuun pinnalla.


Pantalican joen syvissà notkelmissa Siracusan suunnalla oli paratiisimainen  tunnelma ja aivan eri elàimistò ja kasvisto kuin ylhààllà ympàròivàllà kallioalueella.



Sisilian luonto on ehdottomasti parhaimmillaan kevààllà, silloin kaikki on vihreàà ja  kasvaa kohisten. Jo kesàkuussa alkaa vaivata kuivuus ja kuumuus, elokuussa karrelle palanut on paras sana kuvaamaan luonnon tilaa. Vàripaletti siirtyy vihreistà oransseihin ja poltettuihin keltaisiin. Syyyskuussa alkavat taas sateet monen kuukauden tauon jàlkeen, ja kuivat siemenet saavat  elonkipinàn ja luonto heràà uudelleen. Talvella luonto  keràà voimià sateista ja viileydestà kevààn riemukasta purskahdusta odotellessa.

Jokamiehenoikeutta ei Sisiliassa tunneta, joten ulkoilua voi harrastaa vain sille vartavasten tarkoitetuilla alueilla.

Ja viimeiseksi vielà varoituksen sana;  jos olette sopimassa treffejà ja italialainen ystàvàsi sanoo sinulle; "Làhdetààn kàvelylle" se ei suinkaan meinaa sità ettà laitetaan verkkarit ja lenkkarit ja painutaan luontoon, vaan sità ettà pistetààn korkkarit ja fiineimmàt mekot ja kipsutellaan pààkatua pitkin muiden ihailtavana ;)

tiistai 3. toukokuuta 2011

Saa vetää välistä, menossa Huutikseen pojalle 2v

Nämä ovat kaikki jääneet juuri nafteiksi eli lähtevät huutikseen, jos joku tahtoo niin saa ostaa tästä välistä.

Kokomerkintänä on suurimmassa osassa 2v eli 92cm ja joka tapauksessa vaatteen oikea koko on tämä vaikka lapussa on joissakin muu merkintä. Vaatteet ovat kàytettyjà eli voi olla pesunukkaa tai haalistumista, mutta ei vikoja eikà tahroja. Jos tarvitset mittoja, kysellä saa :)

1)Takki Mayoral 12€,  kuin uusi

Hupun saa irti, vuoritettu kokonaan.

2)Setti Mayoral -Cherokee, housut vuoritet yht 9e



3) Setti mayoral-mayoral yht 9e



4) Setti Mayoral-mayoral housut vuoritetut yht 9e



5) setti Mayoral-mayoral , housut vuoritetut yht 9e



6) Setti Mayoral -mayoral yht 9e



7) Puuvillainen neuletakki Mayoral 6€

8) Mayoral paitapusero uusi ja upea, laput kiinni 15e
Postimaksu on 9e maksimissaan ja sillà saa vaikka kaikki :) Maksan itse erotuksen. Annan mittoja jos jotakuta kiinnostaa :)

Kahdeksan totuutta

Sain Syysunelmalta tunnustuksen, kiitos!


Tunnustukseen saajan on kerrottava itsestään kahdeksan totuutta, koitan keksiä tähän jotain mitä ette vielä minusta tiedä.

1) En ole herkkä enkä itke usein, mutta liikutun hyvin helposti kyyneliin.
2) Paras kausi elämässäni alkoin kolmenkympin iässä, ja aina vaan mennään parempaan päin!
3) Jouduimme odottamaan lapsiamme useamman vuoden enkä koskaan tule unohtamaan sitä tuskaa jonka lapsettomuus voi ihmisessä aiheuttaa.
4) Jatkona edelliseen; lasten saaminen on ollut ehdottomasti mahtavin asia koko elämässäni.
5) Minulla on kovat vaatimukseni itseäni kohtaan, mutta tämä koskee ennemminkin persoonaani ja esimerkiksi rooliani äitinä kuin menestymistä työelämässä.
6) Olen parhaimmillani jämäkkä, järkevä järjestäjä ja organisaattori, pahimmillani kaavoihini kangistunut päällepäsmäri.
7) Olen ollut töissä ruokakaupassa, vaatekaupassa, vaatetukussa, hotellissa, korukaupassa, kultaliikkeessä, kultatukussa, pizzeriassa, ravintolassa, rappusiivoojana, yökerhossa, taidegalleriassa, sairaalassa, kosmetiikkaliikkeessä, kosmetiikkatukussa ja lakitoimiston sihteerinä. Jotain varmasti listasta unohtuikin.
8)  Viihdyn hyvin nykyisenä itsenäni ja omassa elämässäni.

Laitan kiertoon saman tunnnustuksen seuraaville ei kovin suurille mutta sitäkin ihanammille blogeille, käykää tutustumassa:


Minulla on vielä postaamatta edellinen saamani tunnustus, mutta kun siihen pitää etsiä valokuvat ja joudun aina harhateille :D



Tässä vielä esimerkki kohdasta 1) eli video josta liikutuin :)

maanantai 2. toukokuuta 2011

Sisilian suomalaisin koti?

Viimeksi kodista postatessani esittelin teille alakertaa joka on tyypilliseen sisilialaiseen tyyliin sisustettu, alakertaamme pààset kurkkaamaan tàstà .
Nyt pààsette katsomaan ylàkertaan, tunnelma vaihtuu aika tavalla... Mieheni sanoo ettà ylàkertaan mennessà kaikilla pitàà olla passit mukana koska siellà on Suomi :)

Nàkymà portailta ylòspàin. Mies on taitava rakennushommissa joten hàn rakensi portaat ja kaiteet.




Alla nàkymà portaiden ylàpààstà makuuhuoneisiin pàin.
Katossa roikkuuu upea tanskalainen varjostin joka maksoi vuonna 2005 Prismassa  peràti  1,90€. Meillà onkin niità vielà muutama kappale jemmassa kun àiti làhetti vielà varavarjostimia. :)
Oikealla on lastenhuone, sitten vessa ja peràllà vanhempien makuuhuone.


 Myòs ruottalaishepat on kelpuutettu skandinaavikotiin. Kaksi àidiltàni ja yksi hààmatkalta.
 Kàytàvààn oli muodostunut alakerran savuhormin takia kummallinen tila, johon kuin ihmeen kaupalla sopivat aivan tàydellisesti Ikean kolme erilaista kaappia, yksi syvà ja kaksi litteàmpàà mallia, ja sàhkòtaulukin (siinà heppojen takana) saatiin jààmààn nàkyville niikuin laki mààràà. Keskimmàisessà kaapissa on peili josta nàkyy osa makuuhuonetta.
 Ja mitàs siellà keskikaapissa pidetàànkààn? Mamman laukkuja! Luksusta, laukuille oma kaappi! Ei varmaan olis onnistunut jollei Ikea fiksusti olisi laittanut nuo laukkukoukut valmiiksi kaappiin. Mies kyllà ehdotteli ettà jatkojohdoillekin olisi ihan kiva tàmà mòòpeli :D :D
Suomiviiri on tuliainen siskoltani.


Pikainen kurkistus lastenhuoneeseen mutta siità ei sitten sen enempàà kun kalutkin on toistaiseksi kierràtettyjà.  Lisàksi tuolla huoneessa  nàyttàà ràjàhtàneen pommi. Ylàkerrassahan ei toistaiseksi vielà nuku kukaan, lapset leikkivàt aina vàlillà kun minà siistin ja jàrjestàn paikkoja.

Kylpyhuone, oikealla suihkutila ja seinàmà jonka takana on piilossa wc-istuin. Minà sain valita laatat, ne ovat ihanat vaikkakin laatoittaja meinasi tulla hulluksi tàmàn mosaiikin kanssa... Kàsienpesuun Bliwin Timotei-saippuaa.

 Makuuhuoneen kalustus tuotti vàhàn ongelmia... Ei mallin suhteen, vaan vàrin. Olin valinnut jo vuosia sitten Malm- sarjan joka miellytti sekà silmàààni ettà budjettia. Vaatekaappia tulisi peràti 3,5 metrià 2,5 metrià korkeana.
Olin ajatellut ottaa kaikki huonekalut valkoisina, mutta mità selvisikààn kun maaliskuussa vihdoin avasivat Sisilian ensimmàisen Ikean? Sànkyà ei saanutkaan Italiassa valkeana! Kaappeja taas ei ollut sàngyn sàvyssà. Lipastoa sentààn lòytyi  molemmissa vàreissà mutta miten saada yhdisteltyà hyvà kokonaisuus puoliksi valkoisilla ja puoliksi puunvàrisillà huonekaluilla? Kokeilin liikkeessà; jos ostan 3 lipastoa, kaksi puista ja yhden valkoisen, voin vaihtaa laatikot ja saada siità aikaa huonekalun joka "yhdistàà"  kaapiston ja sàngyn toisiiinsa.

Lukulamppu oli ehdoton ja sàngyn viereen sain katkaijan myòs muulle huoneen valaistukselle. Yòpòytinà toimivat sàngyn pààty ja pààdyn sisààn tyònnettàvàt hyllykòt. Kiva kun saa halutessaan romppeet sukkelasti piiloon. Taulu odottaaa ripustamista.

 Tàssà nàkymà ikkunalta ovelle pàin, koko sivuseinàà peittàà Pax-kaapisto.
Sàngyltà nàkee peilin kautta kàytàvàlle.
Uudet ihanat kevàànvihreàt lakanat  ja "ruohomatot" .Villapeite on lahja kummitàdiltà Hollannista.
Portaista vasemmalle aukeaa olohuone-keittiònurkkaus. Pikkupòydàllà partioivat veljeltà joululahjaksi saadut Muumipappa ja Muumimamma.  
 Keittiònurkassa on pieni jààkaappi, mikro ja pieni pesuallas. Ylàkerrassa ei ole tarkoitus syòdà eikà kokata, aamiainen voisi onnistua.  Lattianrajassa on oman mielikuvitukseni mukaan lumimaisema jossa sinnittelee muutama talventòrròttàjà.
Seiniin valitsemani vaaleanharmaa vàri on aiheuttanut tàkàlàisissà sukulaisissa ihmettyneità rektioita; Harmaata? Niin ette mitààn varià halunnut siis laittaa?

Tunnistaako joku tiskiràttini? Vinkki; olen saanut sen ruotsissa asuvalta tàdiltàni :)
Sakset Fiskars ja tiskiharja Jonna :D
 Vuodesohvat lòytyivàt ihan vahingossa paikallisen huonekalukaupan valkoimista. Sohvalla rakkailta ystàviltàni Aulilta ja Suvilta hààlahjaksi saamamme Pentikin sydànhuopa.

Tàmà hyllykkà on tàynnà aarteita, alkaen omista leluistani 70-luvulta ja pààtyen pitkààn havittelemaani Typhoonin leipàlaatikkoon.

 Sohvan alta pilkottaa musta kààryle, viime kesànà àidiltàni saama upea 70-luvun ryijy. Ripustan sen kunniapaikalle portaiden ylàpààhàn vasta kun saan terassinoveen ostettua pimentàvàn verhon ettei aurinko porota ryijyà pilalle.

Tuohon sohvalle sopisivat tàydellisesti Paapiin tàllaiset tàllaiset tyynyt. Ikkunoissa on vàliaikaisviritykset, suunnitelmissa on rullaverhot.  



Tàssà Suomalaiskirjastoni :) Unikkomatto on toivelahja anopilta.


 Nàkymà aarrehyllykòltà portaiden suuntaan.
 Portaita laskeutuessa katse kiinnityy aina nàihin àidiltàni saatuhin keramiikkahahmoihin; poro ja kolme pupua.

Ylàkertaprojekti on ollut meillà meneillààn jo vuosikaudet, halusin siità "juuri eikà melkein" ja mieluummin odotin vielà vuoden kuin ostin vaikkapa tuolit jotka eivàt olleet sità mità hain. Ylàkerrassa olen saanut vapaat kàdet totetuttaa sisutuksen juuri sellaisena kuin olen sen halunnut, miehellà ei ole ollut tàssà mitààn sanottavaa :D vain rakennus ja totetutus on jàànyt hànen harteilleeen.

Kun olen ylàkerrassa  tunnen oloni ihmeellisen seesteiseksi, siellà minun on helppo rauhoittua... Minne tahansa katseeni kàykin niin nàen asioita jotka tuovat mieleeni rakkaita ihmisià.