Viime kesän ihanuudet

Lähdin selailemaan viime kesän valokuva-albumia yhden Tunnustuksen vuoksi, mutta päädyin ihailemaan lasten kuvia ja huokailemaan viime kesäisiä vaatteita. Voi mitä ihanuuksia... monet ovat matkustaneet jo Suomeen, ainakin Iitsu, Lumi ja Katri tunnistavat vaatteita näistä kuvista. Olen hirveän hyvilläni siitä että vaattet löytävät uusia käyttäjiä ja etenkin viime aikoina on ilahduttanut paljon se että ne kuoriin kirjoittamani osoitteet ovat muuttuneet ihmisiksi, kuviksi ja sitä kautta tutuiksi, on ollut aivan ihana nähdä niitä oikeita lapsia joille vaatteet menivät ja  kuvia joissa vaatteet tai kengät näkyvät. Tätä on jotenkin vaikea selittää mutta moniin vaatteisiin jotenkin kiintyy ja kun ne näkee sitten kuvassa "uudessa kodissaan" niin tuleee hupsun ylpeä olo ihan kuin meiltä olisi siirtynyt kiertoon jotain muutakin kuin pelkkä kankaankappale. Kierrätys on sydämenasia enkä pysty heittämään roskikseen ehjiä ja ihania vaatteita, hiukan nuhjaantunemmat lähtevät rekassa kehitysmaan avustuskohteeseen, rikkinäiset surutta räteiksi.

 Kuvia katsoessa iski nostalgia-aalto ja ikävä Suomeen ja ikävä vanhempia ja vaikka mitä. Meillä oli niin ihana matka Suomeen ja säätkin olivat aivan uskomattomat.

Tosin pikkuinen Matilda joka viime kesänä oli Maailman Kaunein Prinsessa näyttääkin yllättäen valokuvissa ihan hassulta kaljupäältä :D

No onneksi hän on nyt kaunistunut huomattavasti ja on nyt siis tietenkin Maailman Kaunein Prinsessa :D

"Ogni scarrafone è bello per mamma sua" 

sanovat täällä Italiassa eli "Joka torakka on àitinsà mielensà kaunis". 

Matilda lepäilee Suomenlomalla Mammin ja Paapin puutarhassa. Päällä oli suloinen maatuska-body.

"Ei saa koskea Mammin kukkiin!" Valtavan ihana Mayoralin kukkamekko jota en vielä myy koska elättelen toiveita että se mahtuu vielä tunikana.

Mahtava retki Seurasaareen. Milon pieneksikàynyt elàinpaita myynnissä.

Me tytöt Espalla. Voi miten ihana tuo ruututoppi, toivottavasti vielä sopii...

Sisiliassa taas, rantsumekkona kesän kätsyin mekkonen, jonka uskon sopivan vielä.

Pikku mummeli altaassa. Huivi on laitettu menemään jollekulle Huutajalle kaupanpäällisinä.

H&M Fiorucci-mekko. Herkullinen! Tämä on myynnissä.

Jätskii :) Tuokin Mayoraln toppi on myynnissä.

Vilpoinen helletunika, myynnissä.

Rannalla, itsetehtyä hilkkaa saadaan pitää vielä tänä kesänä.

Matilda vetää veljeä nenästä.

Minijuna rannalle.

Suloinen ruusubody, äitini osti se Matildalle. huomatkaa näppärä tutinpaikka!

Tämäkin toppi on myynnissä.

Yksi suosikeistani, seilorimekko.

Tähtitunika, Mayoral, jo paketissa.

Potkulaudalla, Bb-ruutua

Tämä takki oli ihana! Jo uudella omistajalla :) Ollaan retkellä Etna-tulivuorella.

Milo seikkailee Etnalla.

Tämäkin kiva  paita on jo uudella omistajalla :)

Matilda

Oli tämä mekko kyllä valtavan hieno! Mayoralia tietty :)

 Tämä lastenvaateinnostus on minulla yltänyt aivan  odottamattomille sfääreille, barbileikit ja paperinuket olivat vasta kenraaliharjoituksia! Kahden ensimmäisen vuoden aikana tärkeintä oli vauvan mukavuus, että vaatteet olivat pehmeitä, esimerkiksi farkkukankaasta en tykkää ihan pikkuisilla. Värit olivat ihan alkuun hempeitä ja utuisia, sitten muutaman kuukauden iässä värit lisääntyivät ja tykkäsin retrosta. Mutta kun lapset kasvoivat, muuttuivat vähemmän vauvoiksi ja enemmän lapsiksi ja rupesivat liikkumaan pystyasennossa alkoi tämä varsinainen Harrastuskin :D

Yhteensopivien kokonaisuuksien kokoonpano tuottaa mielihyvää, lapsia kun nyt joka tapauksessa pitää pukea, miten mukavaa onkaan kun siitä saa vielä näin paljon esteettistä iloa. Hiukan on mennyt vissiin ylikin, kun en kestä ollenkaan katsella yhteen sopimattomia vaatteita. Jos vaikka paita likaantuu niin usein joudun vaihtamaan myös housut ja sukat... Tämä siis vaikka tietäisin ettei itseni lisäksi kukaan muu näkisi lapsia, omaa silmää vain häiritsee niin paljon etten voi jättää vaikka punaisia housuja lilan paidan pariksi.

Onko kellään muulla mennyt näin pitkälle? 

Uusi viikko, vanhat kujeet

Mies tuli kesken viikon yllàttàen kotiin, minàhàn olen tàllainen "viikkoleski" eli maananataista perjantaihin pyòritàn yksin tàtà meidàn arkea. Ja kàyn tòissà, mutta ne ovatkin tàtà nykyà ne pàivàn keveimmàt tunnit :D

No isin vaparia juhlittiin missàs muualla kuin Ikeassa. Uhkarohkeasti ostimme jàtskit lapsille, jàttikatastrofeilta vàltyttiin, muutamalla kosteuspyyhkeellà siivosimme pahimmat tahrat (ja pesimme kahvilan pòydàn).

 Taas oli postiin asiaa ja kun Milon kerho oli vain kolmituntinen  niin tànààn matkasimme jàlleen Kalastajakylààn.

Voihan niità ikkunakukkia kasvatella nàinkin

Lounas rannalla

Sisilisko

Milo ja sementtirekka kalliolla

Tàmàn puun on joku mità ilmeisimmin ottanut henkilòkohtaiseksi suojelukohteekseen koska merituulen tuivertama puu oli liikuttavasti tuettu laudoilla

En tiedà mità aallot ovat tuoneet rannalle, kai tàmà on joku kansi... tai ovi...

Kalastajakylàn niemenkàrjessà on linna

 Kun làhdimme rannalta ja olimme jo Matildan kerhon edessà, Milo kaipasi yhtàkkià uutta sementtirekkaansa; sehàn oli jàànyt sinne rantakalliolle! Palasimme vielà kerran takaisin ja siellàhàn se onneksi oli, kallionkolossa omistajaansa odottamassa.

Onnellinen rekkamies

 Torstaitorillakin on taas kàyty, kesàkenkàvarasto sai tàydennystà... En ole ostanut kenkià pitkààn aikaan koska ensin raskauksien aikan jalka paisui aivan omituisiin mittoihin, odotin sitten ettà se olisi palautunut entiselleen mutta niin vain tuntuu jààneen numeroa isommaksi. No onneksi nàità  tààllà lòytyy ja mukavin hinnoin. Trikoopààllysteiset harmaat balleriant 6€ ja italialaiset punaiset nahkasandaalit 15€. Kesàllà nàissà meidàn làmpòtiloissa muiden kuin sandaaleiden jalassapitàminen on ihan mahdottomuus.

Kahdet kiitokset ja kuvapläjäys

Ensimmäiset kiitokset lähtevät L.A.:lle. Pääsiäisenä anoppi saapui kainalossaan upea siniunikkoinen kuori, arvasin  heti että lähetys on Suomesta = minulle. Mutta en muistanut tilanneeni/ostaneeni/pyytäneeni keneltäkään mitään... Lähettäjän nimeäkään ei kuoressa ollut. Pussista paljastui ihana yllätys, suloisia pääsiäisrakeita, suomalaista suklaata ja pääsisäiskortti jonka avulla arvoitus ratkesi! Kyseessä oli Huutiksen kautta tutuksi tullut äiti ja kortisssa hymyili se pikkuinen jolle meidän vaatteita on mennyt :)

Tämä pussukka toi iloa päivään ja tuli mieleeni vielä myöhemminkin moneen otteeseen. Kylläpä ilahdutti! Kiitoksia siis L.!

Tässä sitten kuvia viime päiviltä. Matilda keskittyneenä palikoiden asetteluun.

Matilda toi kerhosta tosi hienon pääsiäislampaan, jonka tekemiseen ei ollut itse kylläkään osallistunut millään tavalla mutta söpö oli kumminkin :) Neiti oli ylpeä kerhotädin taidoista :D

Sen sijaan kotona Matilda on kunnostautunut, puhe menee aina vaan paremmin perille ja hänellä on jo luottotehtäviä, esimerkiksi puhtaiden ruokailuvälineiden paikalleenasettelu.

Kauppareissulle lähdössä.

Tunnelma on alakuvassa rauhaisa mutta todellisuus on toinen; jos nukelta ottaa tutin pois suusta, alkaa armoton parkuminen...

Pihaleikeissä Milo ja Matilda

Pääsisäislounaalla sukulaisten kanssa.

Alla mukana myös serkkupoika, vuoden Miloa nuorempi ja siis puoli vuotta Matildaa vanhempi. Pojat saivat pääsiäisyllärinä kiikarit.

Matilda juo hienosti jalallisesta lasista :)

Milosta on huisin hienoa käydä Ravintolassa syömässä.

Lounaan jälkeen ravintolan pihalla huvimajassa.

Aarteeni oliivipuun alla.

Muut lapset ryhtyivät leikkimään (=riehumaan), Milo asettui puun alle tähän asentoon, tarkkaili tilannetta vakavana  ja ilmoitti että hän ei voi leikkiä koska hän on Direttore eli Johtaja :D :D Meitä aikuisia pikkaisen huvitti :D

Ravintolan pihapiiristä

Pääsisäistä kotona

Mutta tänä aamuna iski Sisiliaan takatalvi! Kylmää ja sateista... Matildalla on Milon viimevuotinen takki ja minun siihen neulomani kypärämyssy.

 Tämä kuva on napattu aamulla kun veimme Milon kanssa Matildaa kerhoon.  Me asumme hiukan varsinaisen kaupungin ulkopuolella, "Montella" eli vuorella.

Toinen kiitos menee Iitsulle joka antoi minulle ihkaensimmäsen Tunnustuksen! Siitä postaan vielä  erikseen koska tunnustukseen liittyy kuvia :)