Postireissu kalastajakylään

Eilen amukuudelta Milo  kömpi sänkyyni valittaen kipeää masua. Päätin viedä Matildan kerhoon ja pitää Milon kanssani kotosalla vähän tarkkailussa... Päivän alku ei siis luvannut hyvää ja sitäpaitsi olin jo lupaillut lähettäväni vaatepaketit Lumille, Elinalle ja Iitsulle . Keskustan ruuhkainen posti ei houkuttanut ja tuumasin että ajamme autolla viiden minuutin sijasta kymmenen ja käymme pikku kalastajakylän postissa jossa ei yleensä joudu odottelemaan.

Näin upeasti kukkiva puu juhlistaa rujommankin asumuksen

Tämän monimetrisen merenneidon joku on taiteillut kivestä kerrostalon toisen kerroksen seinään.

Laiturilla

Ja Milo sai heitellä veteen kiviä ja keppejä niin kauan kuin itseä huvitti. Aika kauan huvitti. Lopulta Mamma istui rantakalliolla ja luki Kaksplussaa.  Vain kahvikuppi puuttui jotta tilanne olisi ollut täydellinen!

Milo

Simpukka rantakallioon kivettyneenä

Milon muikea ilme johuu suuhun tungetusta keksistä joka lennossa ojennettiin katutason leipomosta pikkumiehen käteen. Laiturilta heiteltiin muruja alla uiskenteleville kaloillekin.

Viikunapuu näyttää hiukan kärsivältä rannan tuiverruksessa

Tämän täytyy olla Lemmikin sukulainen, kukat saman malliset mutta suuremmat ja violetit

Milo

Tämä kalapuoti oli kiinni

Paketit saatiin matkaan ja meillä oli niin kivaa että päivä sai nimen Äiti&Poika-Päivä ja sovimme Milon kanssa ottavamme tulevaisuudessakin aina sillointällöin kerhosta vapaata ja viettävämme aamupäivän ihan kahdestaan ja kiireettä, vaikka sitten kiviä heitellen. Ja termos mukaan ensi kerralla ;)

Illalla ennen töihinmenoa oli Milon koululla vanhempainkokous ja sieltä saatiin niin kovasti kehuja että vieläkin myhäilyttää. Välitin iltajuttelun aikana Milollekin osan kehuista koskien kerhossa käyttäytymistä ja "opiskelua" ja kerroin että olen hänestä hyvin ylpeä, ja tämä ilmaus "olen sinusta ylpeä" näyttää olevan  paras asia mitä hänelle voi sanoa :D Joka kerran kun sanon nämä taikasanat, ilo tuntuu oikein ryöpsähtävän yli äyräiden, kädet puristuvat rinnalle ja pääsee kikatus!

Nyt tulikin mieleeni haastattelu jonka tein Milolle muutama viikko sitten eli 01/03/2011, idean kopsasin Iitsun blogista . Kirjasin Milon vastaukset ihan sellaisenaan, korjaamatta kielioppivirheitä.

Haastattelussa Milo, 3v.

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? – "ei saa" ja "saa"
2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? – kun minà sanon anteeksi
3. Mikä tekee surulliseksi? – kun minà tein vàhàsen pippoja Lallalle
ja  kun Lalla rikkoi vàhàsen kirjoja

4. Miten äiti saa sinut nauramaan? – yksi yllàtys
5. Millainen äitisi oli lapsena? -  sinulla oli kissalelu
6. Kuinka vanha äitisi on? – viisitoista vuotta
7. Kuinka pitkä äitisi on? – noin niikuin Papà
8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? – sinà tykkààt tehdà asioita
9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? – en osaa sanoa
10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän? – en osaa sanoa
11. Missä äitisi on tosi hyvä? – asioita
12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan? – sinà et osaa lypsià maitoa lehmàstà
13. Mitä äitisi tekee työkseen? – paljon asioita
14. Mikä on äitisi lempiruokaa? – mozzarella
15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? – minkà takia sinà olet ylpeà minulle!
16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi? – Lina (=sukulaistàti)
17. Mitä sinun isä ja äiti tekee yhdessä? – yhteistyòtà!
18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? – meillà on samanlaiset kàdet
19. Mitä eroa teissä on? – miksi kun minulla on tummat hiukset
20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua? – kun sinà olet ylpeà

No niin, tämän piti olla kutakuinkin kuvapostaus, lähtevät aina jutut rönsyilemään... Joka tapauksessa aamun mahanpuruista ei koitunut mitään ikävää, päinvastoin ...

Yhteenvetona, Herra Heinämäen sanoja mukaillen; 

Tästä tulikin  mukava päivä, paras päivä ikinä!