tiistai 30. elokuuta 2011

Sisilialainen liikennekulttuuri ja suomalaisressukka

Asuin Suomessa kolmikymppiseksi, eikà kortittomuuteni pààkaupunkiseudulla tuottanut ongelmia. Sisiliaan muuttaessani asiat saivat toisen laidan, tààllà ajokortti on ihan perustavanlaatuinen vaatimus, jollei sità ole niin elàmà kày todella hankalaksi. Busseilla liikkuminen on vaivalloista eikà sovi jos on esimerkiksi tyòn vuoksi noudatettava aikatauluja- julkiset liikennevàlineet kun eivàt niità tunnu tuntevan.

Ensi vuodet pàrryyttelin mopoilla ja skoottereilla, mutta kun haavekuviin nousivat pààllimmàisenà lapset, oli pakko laittautua autokouluun. Suomalaiseen mentaliteettiini ei oikein sopinut paikallinen tapa ettà lapset lastataan skootterin kyytiin  siinà kuin kauppakassitkin eli vekara kulkee sujuvasti jalkojen vàlissà tai takapakkarilla pomppien ja kypàràttòmànà tukka tuulessa liuhuen. Kààk. Tosin viime vuosina kypàròitàkin nàkee aina vain useammin kun ne tulivat tààllàkin ihan lainmààrààmiksi.

Niin, se ajokortti. Lyòttàydyin sinne teinien joukkoon ja opiskelin ahkerasti, pààsin ekalla yrittàmàllà sekà kirjallisesta ettà ajokokeesta làpi. Kortin sain siis vuonna 2003. Jollen ihan vààrin muista niin kortti maksoi silloin 450 euroa ja siihen muutama hassu ajotunti pààlle jotka olivat kymmenen euron luokkaa per kerta. Suuren osan ajoista tein kuitenkin miehen ja sisiliasukulaisten kanssa, se on tààllà ihan luvallista kunhan on siihen edellyttàvà autokoulun myòntàmà Foglio Rosa hallussa, tàmà Vaaleanpunainen Paperi todistaa sità ettà liikennesàànnòt on opiskeltu. Takalasiin teipataan iso P kirjain, se merkkaa Principiantea eli Aloittelijaa.

Italialaisen ajokortin kanssa ei  kauaa nokka tuhise, talvi- ym erikoisajo-olosuhteista tààllà ei olla koskaan kuultukaan joten ei tarvitse odotella vuodenaikojen vaihtumista, parissa kuukaudessa kortti on lompsassa. Kortin saaminen on siis halpaa ja helppoa, mutta siihen se helppous sitten loppuukin.
Sisiliassa ajminen on PAINAJAISMAISTA! Liikennesàànnòt ovat periaatteessa  samat kuin Suomessakin, eli annetaan etuajo-oikeus oikealta tuleville ja Stop merkin kohdalla pysàhdytààn jne jne, mutta tosiasiassa kukaan ei noudata liikennesààntòjà. Kun kukaan ei niità noudata et voi niità noudattaa sinàkààn, tai aiheutat enemmàn vaaratilanteita kuin ne kaikki muut jotka eivàt niità noudata. Koitapas vetàà jarrut pohjaan stopin kohdalla niin aiheutat vuosisadan  ketjukolarin. Tai jos jààt risteyksessà odottamaan vuoroasi antaen etuajo-oikeuden niille joille se kuuluu, niin voit odottaa siinà pikkutunneille ja sillàvàlin muut ajavat ohitsesi vasemmalta ja oikealta elleivàt ihan ylitsesikin. Jollet tyònnà auton nokkaa puoliksi ajotielle niin muut eivàt edes ymmàrrà ettà olet ajamassa eteenpàin. Tarjoavat kenties tyòntòapua.
Torvea soitetaan missà tahansa tilanteessa ja kymmenen vuoden harjoituksen jàlkeen olen jo oppinut tunnistamaan eri torvensoittotavat, joiden viestit vaihtelevat vàlillà "ciao amico mio" =hei ystàvàni, "fai attenzione" = "varo, minà olen tàssà"  ja "BASTARDOOOOOO", no,  tuskin tarvitsee kààntàà...

Jalankulkijat eivàt voi missààn nimessà luottaa siihen etteikò suojatiellà auto voi ajaa pààllesi. Voi ajaa. Se on jopa todennnàkòisempàà kuin muilla ajotien pàtkillà, koska suojatien kohdallehan on niin kiva parkkeerata ja sitten siità peruutella pois jalankulkijoiden varpaiden yli. Useamman kerran on joutunut paukauttamaan nyrkillà takalasiin kun kaara on pyrkinyt vàkisin syliin.
Muiden autoilijoiden tarkkavaisuuden yllàpitàmiseksi kuuluaa asiaan ettà autonovia làvàytellààn auki ajotiellà turhia peiliinvilkuiluja harrastamatta. Tàssà kohtaa se yllàtetty siitten pààstàà sen kunnon "BASTARDOOOOOO" tòòttàyksen ja sitten jatketaan taas samaan malliin.

Koko liikenne puuroutuu tai paremminkin jàà tàysin jumiin paristakin syystà, joko risteyksen kaikilta neljàltà suunnalta tulevat autot ovat kàrkkyneet eteenpàin niin ettà kaikki ovat motissa, tai sitten autoja on parkkeerattu kahteen tai kolmeen riviin ja ajovàylà ei riità kuin yhteen suuntaan kerrallaan. Tai sitten Giuseppe on nàhnyt vastaantulevan tuttunsa  Giorgion, ja leppoisasti siinà vaihdellaan sitten kuulumiset autonikkunoista  ja peràssàolevat odottavat. Odottavat hetken ja sitten alkaa taas armoton toitotus. Niikuin kaikissa muissakin tilanteissa joissa liikenne on jumissa.  



Kun kaikkeen edellàolevaan lisàtààn se tosiasia ettà usein liikennemerkeistà ei kertakaikkiaan saa tolkkua, tienviittoja ei joko ole tai sitten ne ovat parimetristen puskien piilottamia, ajamisesta tulee aika jànnittàvà kokemus. Omassa kaupunkipiirissà pyòriessà mennààn muistin varassa, ei tarvitse tarkastella liikennemerkkejà tietààkseen mihin ei kertakaikkinaan voi kààntyà ja missà on sairaala ja missà ruokakauppa. Mutta auta armias jos piti làhteà kaupungista ulos, sinne olemattomien viitoitusten armoille.  Nou nou nou. Olin aivan satavarma ettà jos uskaltaudun kaupungin rajojen ulkopuolelle niin
 1) eksyn vàlittòmàsti.
2) en nàe missààn mitààn viitoituksia ja eksyn vielà pahemmin
3) joudun jonnekin aivan tuntemattomalle tàysin asumattomalle syrjàseudulle jossa ei tietenkààn kànnykkàkààn pelaa
4) en voi siis soittaa kenellekààn saadakseni apua vaan ajan pààmààràttòmàsti eteenpàin
5) rengas puhkeaa tai vaihtoehtoisesti bensa loppuu
6) lopulta kuolen helteeseen ja muutun autossani muumioksi.



Itsesuojeluvaistoni esti minua tarttumasta rattiin viime keskiviikkoon saakka. Kunnes suomalainen Terhi soitti ettà he ovat loma-asunnollaan 40 kilometrin pààssà meiltà, ja enkò ole saanut meilià jonka hàn oli làhettànyt jo monta pàivàà sitten ja tulkaa huomenna meille. Suomalainen! Mutta voi ei ja apua, kuski eli mies on Italian toisessa pààssà tyòssà, miten pààsen Terhille? Huomenna! Terhi yllytti ettà tule tule, ei se ole yhtààn vaikea reitti, ihan suoraan vaan. Kàdet rupesivat hikoilemaan aivan saman tien mutta lupasin yrittàà. Tenttasin tarkkaakin tarkemmat ajo-ohjeet ja làhdin koeajamaan reittià saman tien sen enempàà jahkailematta. Lapset vein sentààn kerhoon, ajattelin ettà pelastan ainakin heidàt autoon kàristymiseltà.
En ole ehkà ikinà jànnittànyt niin paljon. Rystyset valkoisina puristin rattia ja lauleskelin itselleni rauhoittavia ja kannustavia lauluja. Mutta minà onnistuin!!! Seitsemàn vuoden jàlkeen ajoin Sisilialaista maantietà ja selvisin hengissà takaisin kotiin! Takaisintulomatkalla hymyilin niin ettà ihan nolotti :D Seuraavana pàivànà varsinainen reissu lasten kanssa meni jo ihan lupsakasti ja Terhin luona oli erinomaisen mukavaa.

Tarvinneeko sanoa mihin ajoin kahville heti seuraavana pàivànà, tàssà todistuskappale:



Eikà jàà ainoaksi kerraksi!

23 kommenttia:

  1. SIIS HUI KAUHISTUS!

    Luin tätä tukka pystyssä ja puoli huvittuneena miehelle ääneen. Huokailtiin, pyöriteltiin silmiä, kauhisteltiin ja naurettiin :D Ihan mahdottomalta kuulostaa tämä yhdistelmä :D Siellä liikenne vaatii todellakin asennetta :)

    t. kortiton vajaat 30v stadilainen :D

    VastaaPoista
  2. Hihii..kiitos tästä aamunavauksesta :D

    Itse ajoin silloin aikoinaan kortin Helsingissä. Oppipahan sen 'vähän' reippaamman liikennekulttuurin. Kotikaupunki on kuitenkin paljonpaljon pienempi.

    Mukavaa viikkoa - täällä sataa vettä..argh!

    VastaaPoista
  3. Ensimmäistä kertaa kommentoin kivassa blogissasi :-)

    Olipa huikea kertomus! Vaikka työkseni ajankin kotimaassa PALJON, niin olen systemaattisesti kieltäytynyt ajamasta missään ulkomailla. Teillä päin saisin varmasti niin paljon niitä kolmansia tööttäyksiä, että jäisin varmaan tärisevänä parkkiin johonkin kadun varteen. Tai sitten minäkin eksyisin ja muumioituisin autoon. :-D

    Kiitos hauskasta päivän aloituksesta!

    VastaaPoista
  4. Ei voinut olla hymyilemättä :D Mutta myönnetään,ei naurattaisi sitten TIPPAAKAAN, jos itse joutuisi samanlaiseen tilanteeseen, tai samanlaiseen liikennekaaokseen... Itse olen tiukkapipoinen liikennesääntöjen noudattaja, joten olisin hermoromahduksen partaalla moisessa liikennekulttuurissa! Mutta toisaalta,maassa maan tavalla?

    VastaaPoista
  5. no huh huh! Sienassa sen sijaan oli helppo ajaa, eikä täällä meilläkään pahemmin törttöillä tai ajeta tielle, mutta olenpa minäkin oppinut missä auton torvi sijaitsee, ja milloin pitää vain vetää väliin että pääsee eteenpäin! Maassa maan tavalla...

    VastaaPoista
  6. Hyvä Anna, olen sinusta NIIIIN ylpeä! Teidän huudeilla olen kokenut tuon kaiken pienesti, ymmärrän kyllä miksi liikkeelle lähdössä on kestänyt tovi.
    Itse "pääsin" aikoinani rattiin Rooman keskustassa, johonka auto sitten hajosi.. Muistatko?

    Valpautta liikenteeseen ja muksuille pusut!
    xoxo

    VastaaPoista
  7. Muistan hyvin, millaista oli ajaa Italiassa. En tiennyt, itkeako vai nauraa, oli se aikamoinen kokemus:)Monesti laitoin risteyksissa silmat kiinni kun oli pakko menna eteenpain ja autoja naytti tulevan edesta,takaa,sivuilta ja melkeinpa paaltakin.Missaan emme kylla eksyneet.Ainoa paikka,mita emme ikina loytaneet,oli Pompeiji.Sinne vievat viitat oli joko kaannetty toiseen suuntaan tai poistettu kokonaan. Paikallisista oli hauska neuvoa turisteja ties minne:)Sina Anna,kylla parjasit hyvin Augustan liikenteessa. Reaktiosi olivat aivan samanlaisia kuin alkuasukkailla,mika meista oli hauskaa.Hyva puoli saarella asumisessa on se,etta siella tulee meri aina jossain vaiheessa vastaan ja jos pitaa sen esim.vasemmalla puolella jatkuvasti, paasee ennemmin tai myohemmin aina koti-Augustaan:D...Meilla eksyy vakisinkin toiseen maahan, sanoo nimim.Senkin kokenut
    Kylla sina parjaat jatkossakin,terv.peppi

    VastaaPoista
  8. Voi toi on niin totta, ettà stop merkkiin ei kannata pysàhtyà ja muutenkin sellainen ihan vain tarkkailu ilman sen kummempia sààntòjò toimii tààllà erinomaisesti.
    Unohdit silti yhden miksi ainakin tààllà meillàpàin liikenne seisoo nimittàin poliisit!!! Liikenne sujuu soljuvasti joka suunnalta ilman kummempia jonoja siihen asti kunnes poliisi tulee "ohjaamaan ja helpottamaan" liikennettà.
    Mulle italialainen ajotyyli sopii tosi hyvin. Olen aika aggressiivinen kuski suomessa ja sellainenhan tààllà sopii. En aiheuta tukkoja vaan ànkeen pikkuvàleihin ihan niin kuin paikallisetkin :D
    Meillàpàin kàvelijàt ovat aina oikeassa ja heità vàistetààn olivat he sitten missà ja olikin outoa lukea ettà siellà teillà pitàà jopa suojateillà (mità meillà ei pahemmin edes ole) olla varuillaan hulluilta kuskeilta :-o
    Ihana postaus, hienosti kuvasti italialaista liikennekulttuuria :D

    VastaaPoista
  9. Complimenti Anna Maria rohkeudestasi! Täytyy sanoa että Italiassa asuneena on tuo Sisilian liikennekulttuuri aivan omanlaisensa. En sen puoleen Sisiliassa ole koskaan käynyt mutta pohjoisessa Italiassa meininki on sentään reilumpaa ja sääntöjä sekä noudatetaan että valvotaan paremmin.

    VastaaPoista
  10. Et olisi osuvammin voinut kuvailla Sisilian liikennettä, mullakin on siitä paaaljon kokemusta vaikken itse omistakaan ajokorttia :) Hyvä postaus!

    VastaaPoista
  11. Ei käy kateeksi Sisilian liikennettä. Hienosti suoriuduttu!

    VastaaPoista
  12. Hih, ihana postaus! Saat olla ylpeä itsestäsi että selviydyit tuon matkan :)))

    VastaaPoista
  13. Hienoa hienoa:)
    Sain vieressä seurata hullua liikennekäyttäytymistä Sisilian lomalla. Mies ajoi vuokra-autoa ja minä koitin lukea niitä kylttejä. Hauskaa oli kun mummo pienellä kirpullaan ajoi meidän ohi torvi pohjassa, heristi nyrkkiä avoimesta ikkunasta ja vielä huusi jotain mennessään.

    Jonna

    VastaaPoista
  14. Jestas että osaat kuvata hyvin myös vuoristomajan seudun liikennekulttuuria. Yhden vuoden pidin Suomen autoani siellä, mutta se riitti. Olen aina ihmetellyt sitä, miksi kuitenkin saapasmaassa en parin kolmenkymmenen vuoden aikana ole nähnyt yhtään pahaa onnettomuutta. Toisaalta kun siellä rytisee, sitten kuulemma rytisee kunnolla. Turvallisia ajoja vaan, eli niin kuin pikkusysteri sanoo: Sikana sekaan vaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin elokuussa makaavan keskellä katua nuoren tytön kypärä päässä selällään. Eli oli tapahtunut onnettomuus.

      Poista
  15. Vastavierailulla blogissasi ja kovasti tykkään :)

    Tällä hetkellä olen juuri itse autokoulussa, kolmen lapsen kanssa maalla asuminen koiutui ihan mahdottomaksi! Mutta voi luoja tuota menoa sisiliassa..
    Nyt tuntuu niin helpottavalta, että täällä suomessa ollaan niin tarkkoja liikennesäännöistä ja, että niitä todella noudatetaan!

    VastaaPoista
  16. Minä olen ehtinyt nähdä paljon maailmaa ja autoliikennettä, mutta sitä Catanian kaaosta en kyllä koskaan unohda ja siellä en uskaltaisi auton rattiin.

    VastaaPoista
  17. No mutta! Olisinkohan mina taalla Israelissa tottunut niin samantyyliseen liikenteeseen. Nimittain kevaalla ajelimme viikon verran Sisiliassa eika tullut vastaan mitaan kummempaa. Palermossa oli ruuhkaa. Kataniaan emme poikenneet.

    VastaaPoista
  18. Hyvä sinä! Hieno saavutus:) Anun mielestä liikenne on täällä samanlaista,mutta ehkä hieman vähemmän hullua kuin teilläpäin kuitenkin.
    Minulla on sekä suomalainen että täkäläinen ajokortti,mutten ole ajanut vuosiin,enkä muutenkaan omaa kuin vähän ajokokemusta,joten minä en uskaltaisi lainkaan tarttua rattiin. USAssa asuessa eksää välillä ärsytti kun en aja vaikka on kortit joten kerran yritin ja pelotti niin että melkein tein kolarin! Se siitä ajokokemuksesta;D

    VastaaPoista
  19. Hitto mä nauroin :D BASTARDOOO! :)))

    VastaaPoista
  20. viime Sisilian reissulla odotin junaa yli 4tuntia ja se kieltämättä ärsytti! Roomaan oli tullut enemmän liikennevaloja yms. vaikka on se liikenne sielläkin aika samanlaista kuin Sisiliassa

    VastaaPoista
  21. En lähtisi Sisiliassa autolla ajamaan. On sen verran karmeeta nähdä. Hyvä kun uskasltaa mennä bussiin.

    VastaaPoista
  22. Hauska teksti! Ja tunnistan siitä monet jutut, joita itsekin italialaisessa liikennekulttuurissa pelkään... Tosin itse pyörin enimmäkseen Rooman seutuvilla, jossa liikenne varmasti on edes vähän hallitumpaa kuin etelämpänä, vai mitä?
    Mieheni kanssa kerran yritimme ajaa Napoliin (hän on siis syntyperäinen roomalainen)mutta yritykseksi jäi kun eksyimme jonnekin Pompeijin kulmille ja tienviitat johtivat aina samaan paikkaan mistä olimme lähteneet, liikennevalot vilkkuivat kaikkialla keltaista ja punaisessa valossa pysähdyttiin vain, jos jostakin tuli auto... Mieheni katsoi parhaaksi palata kotiin, ettei isän uudelle autolle, jolla siis ajoimme, vain tapahtuisi jotain ikävää!=)

    VastaaPoista

Pikkuinenkin viesti ilahduttaa! Minulle ei tarvitse todistaa ettet ole robotti= ei sananavahvistushirviòità :)