 |
| Tässä mennään naapuritaloon Carmelina-tädille kylään. Matilda vie herkullisia suklaakeksejä tuliaisina. Täti on oikeasti miehen sedän vaimo, joka sisilialaisittain ajatellen on siis ihan lähisukua. Täti on iäkäs ja jäänyt leskeksi, ja lasten pikaviisiittikin piristää kummasti tätiä, siksi käydäänkin melkein päivittäin. |
Meillä ei kotona harrasteta ruokarukouksia joten Milo on oppinut sen koulussa italiaksi.
Lopussa lausutaan juhlallisesti ristinmerkin kera:
Nel nome del Padre, del Figlio e del Spirito Santo. AMEN. (= isän, pojan ja pyhän hengen nimeen, AMEN)
Milon, 3v, ihan vakavissaan lausuma versio on :
Nel nome del paaaadre, del fiiiiiglio e del sbirro santo. FAME. (=Isäääään, pojaaaan ja pyhän kytän nimeen. NÄLKÄ.)
 |
| Matilda laittaa kukkasoppaa. |
 |
| Taitaa olla jo aikaa vierähtänyt siitä kun tästä portista on joku mennyt sisään... |
 |
| Meidän lempipuistossamme on ihana eukalyptuspuukuja. |
 |
| Matilda |
 |
| Matilda |
 |
| Milo |
 |
| Milo ja hieno oksa |
 |
Sopivan innostuneella äänensävyllä sain menemään läpi idean "vesipiknikistä", Milo halusi olla piknikillä mutta laukussani ei ollut muuta kuin vesipullo :D
|
Tänään on vietetty siis isänpäivää. Isukki oli jo nousuut mutta passitettiin takaisin sänkyyn ja niin saimme laulaa Paljon onnea vaan ja Milo lausui suloisen kerhossa opetetun runon, Mamma kyynelehti... Runon sanat menivät, päinvastoin kuin aiemmassa ruokarukouksessa, aivan oikein.
Ekaa kertaa eksyin blogiisi ja lukijaksi jään samantien. Kiva seurata teidän elämää siellä Sisiliassa. Ihania mekkoja olit neidille ostanut kun vähän lueskelin vanhempia postatuksia. : )
VastaaPoista:D Ihana tuo ruokarukous :D Ja ihania naperoita muutenkin <3
VastaaPoistaIhana tuo pikkumiehen ruokarukous :) Meidän 4v aamentelee yhtä innoissaan täällä ja paatoksella. Minun pienen kummipojan nimeksi muuten kastettiin Milo :) Ihmettelinkin ristiäisissä mielessäni, että missäs muualle sen nimisen pojan olen "tavannut" :)
VastaaPoistaUusi lukija ilmoittautuu. :) Eksyin tänne ekaa kertaa. Sinulla on tosi suloiset lapset ja jään innolla seuraamaan sisilialaista elämää. :)
VastaaPoista-Sirkku (http://onnenpaivat.blogspot.com/)
Montalbano tuli mieleeni pikku miehen ruokarukouksesta! Tuo saapasmaalaisten sukurakkaus on jotain, mikà Suomesta on katoamassa. Ikàvà kyllà. Isànpàivà maaliskuussa tuntui aluksi hassulta ajankohdalta, mutta kaikkeen tottuu. Kauankos Italiassa on muuten isàinpàivàà vietetty?
VastaaPoistaihanat lapsoset, ja kiva katsella teidän kelejä kun täällä haaveillaan kukista ja nurmikosta. Ja oikein hyvää isänpäivää sinne :)
VastaaPoistaHih, ihana ruokarukous. Tietyssä iässä lasten suusta saa kyllä kuulla mitä hauskempia juttuja. Käypä lukemassa minun kokemuksia vuosien takaa :-)
VastaaPoistahttp://pirpananjutut.blogspot.com/2011/01/osaa-ne-lapsetkin-nolostuttaa.html
Tulinpas samantien vastavierailulle, uusi lukija ilmoittautuu myös! :) Todella jännää seurata muitakin suomen maisemia, itselle nousi harras kaipuu heti lämpöön!
VastaaPoistaSuloiset lapset sinulla, ruokarukous aikas mahtava ;)
Tervetuloa uudestaankin blogiini! :)
Ihana ruokarukous :D
VastaaPoistaVoi miten teillä on jo niin keväistä!