Rahkapiirakkaa ja itsellenikin välillä jotain

Pitää täälläkin hehkuttaa mun rahkapiirakkaa, siitä tuli VIHDOIN yhtä hyvää kun oman äidin leipomana, jaksoin kerrankin väännättää taikinaa tarpeeksi pitkään Kenwoodillani. Vaivauskone on saatu äidiltäni, kuljetettu matkalaukussa Suomesta Italiaan. Se on aivan mahtava, oranssi, aivan aitoa retroa suoraan 70-luvulta. Painaa tonnin ja toimii kuin veturi. Mah-ta-va.

Toisena ongelmana on ollut rahka, jota ei siis saa lainkaan Italiasta. Sain blogiystävältä idean; rahkan sijasta voi käyttää kreikkalaista hapanta jugurttia! Tuli aivan rahkan makuista, herkullista kuin mikä. Tässä todistusaineistoa.

Ja tänään on torstai ja jokaviikkoiset rouvienhulinat paikallisella torilla. Harvinaista kyllä, ostin tällä kertaa jotain itselleni, oli niin mahtava ilma että alkoi tehdä mieli keväisempiä kenkiä, ja kun jo syksyllä himoitsemani mustat nilkkurit olivat nyt puoleen hintaan eli 35€ niin pakkohan ne oli ostaa. Ne ovat italialaiset, nahkaa päältä ja sisältä, mukavat ja kevyet. Sopii kivasti kapeiden farkkujen kanssa.

Lisäksi samalta myyjältä aivan heräteostoksena ruskeat kiilakorkoiset loaferit, soveliaat työpaikalle.

En mennyt konkurssiin näidenkään vuoksi, hinta oli 15€ . Kenkien alla oleva huivikin löytyi tänään, hinta huimat 3€.

Eilen tulin hirveän iloiseksi kun ihan tästä meidän omalta nurmikolta löysin aivan oikean voikukan. Sen on täytynyt tulla salamatkustajana ruohonsiementen joukossa, koska voikukka ei kasva täällä, en ole 12 vuoden aikan koskaan nähnyt ainuttakaan koko Sisilian alueella. Ihan liikutuin! Siitä näkee ettei se ole oikein kotonaan, lehdet ovat aivan pikkuruiset ja kukkavarsikin oli lyhyenläntä, mutta kyllä se kuitenkin oli ihan oikea voikukka.