Menimme viime launataina vuosittain pidettàville Ilmailujuhlille, viime vuonna siellà oli tosi hienoa ohjelmaa mutta tànà vuonna olimme liian aikaisin liikkeellà! Esillepanijat vielà pystyttelivàt kojujaan eikà liikkeellà ollut lisàksemme juuri ketààn. Mietin jo isàni (joskin aina pilke silmàssà sanottua ) lempilausahdusta "Hukkareissu mut tulipa tehtyy" kun pàivàmme saikin uuden kàànteen.
Lapsille oli juuri ostettu jàtskit ja Milo ja isi kiiruhtivat isoa liukumàkeà kohden minun ja Matildan seuratessamme huomattavasti hitaammin peràssà. Kun tulimme perille kuulin jo Milon ja isànsà keskustelun; "Ma prima dobbiamo chiedere alla Mamma" eli "ensin kysytään Mammalta"
Kyseessà oli arka ja ERITTàIN laiha pieni koiranpentu... Se oli niin kovin hellyydenkipeà ja kauhean kiltti.... kamalan sààlittàvà! Kun se makasi maassa se nàytti melkein kuolleelta, niin laiha se oli. Ensisilmàyksellà vaikutti ettà se oli todella huonossa kunnossa.
Pian kàvi selville ettei kunto onneksi ollut niin heikko kuin ensin vaikutti, vaan pentu pysyi ihan hyvin jaloillaan ja tuli luokse jànnittyneenà hàntàà vispaten jos sità kutsuttiin.
Puhuimme sinilippalakkisen alueen vappaehtoistyòntekijàn kanssa joka kertoi ettà tietàvàt ketkà ovat pennun vanhemmat, kaksi làhialueella asuvaa kulkukoiraa ja sen ettei pentu siis kuulu kenellekààn (sen kyllà saattoi arvata jo kunnostakin). Tàssà vaiheessa vastaus Milon kysymykseen "Mamma, voiko se tulla meidàn kanssa kotiin, voiko Mamma?" alkoi olla jo aika ilmiselvà :)
![]()
Olimmehan jo puhuneet miehen kanssa toisen koiran ottamisesta, ja olin sanonut ettei sità làhdetà etsimäàn, koska olen varma ettà se meidàn koira kyllà tulee taas kohdalle kun sen aika. Niin kàvi! Meillà on nyt uusi ihana koiralapsi jonka nimi on miehen ehdotuksesta Musti. Musti kàytettiin aivan samoin tein elàinlààkàrillà joka ei lòytànyt mitààn sairautta eikà eikà edes loisia, edes maanantaina viedystà kakkanàytteestà ei mikroskoopin alla lòytynyt mitààn mikà oli aika àllistyttàvàà. Heràà epàilys ettà sama mies joka on vienyt kulkukoirille ruokaa olisi myòs antanut matokuurin vaikka se tuntuukin matolààkkeiden hinnan takia epàtodennàkòiseltà. Kuitenkin vielà varmuuden vuoksi annoimme matolààkkeen ja kirppumyrkyt ja nyt Musti on lihotuskuurilla. Muutamassa pàivàssà heppu on tukevoitunut ihan silmissà!
Musti pitàà nyt seuraa iàkkààksi ja pullukaksi kàyneelle Acqua-koirarouvallemme. Acquan iàstà meillà ei ole edes tietoa koska hànetkin on noukittu meille suoraan kadulta, silloin oli jo tàysikasvuinen eikà edes nuori, ja jo moninkertainen àiti.
Tààllà koiria pidetààn melkein poikkeuksetta vuodet ympàri ulkona, meidàn koirillamme on vapaassa kàytòssà koko takapiha ulkorakennuksineen joten voivat olla sisà- tai ulkotiloissa miten itse tahtovat kun pààsevàt liikkumaan vapaasti.
Pentu on suloinen eikà edes Matilda, joka yleensà pelkàà koiria, sàiky pikku pentua ollenkaan, lapset tahtovat olla sen kanssa jatkuvasti ja Matilda kutsuu pentua vàhàn vàlià : MUTTII! Tule Mutti!
PS.
Etsin Suomessa asuvaa hoviostajaa! Nykyisessä (eli ihanassa siskossani) ei ole mitään vikaa mutta kun hän ei ihan alvariinsa juokse kaupoissa (varsinkaan lastenvaatekaupoissa) niin en viittisi kauhean usein häiritä... Ja lisäksi työllistän häntä jo Huutismaksujutuillani. Mitään provikkaa en tästä hommasta anna, mutta maksan tietenkin kaikki pyynnöstäni ostetut asiat ja niiden postikulut. Edellytyksenä on siis päällimmäisenä se että tykkäisi shoppailla puolestani. Jos tunnetaan toisemme, vaikka virtuaalisestikin, jo entuudestaan, se on tietenkin plussaa. Kiitoksena voisin lähettää silloin tällöin jonkin yllärin täältäpäin. Ihan esimerkinomaisesti; tällä hetkellä kaipaisin kipeästi Pez karkkeja ja haluaisin Lindexiltä ale-paitoja Milolle. Kiinnostaako ketään tällainen "toimi"?
